Kokeilin nyt ensimmäistä kertaa Satakirjastojen e-kirjaston äänikirjaa työmatkalla. Kokemus oli ihan jees, tosin aina ajoittain pätkiminen rasitti, mutta sille ei varmaan voi mitään, kun puhelinyhteys menee liian hitaaksi. Muutoin en juurikaan eroa huomannut muihin kännykän kautta kuunneltuihin äänikirjoihin.
Itse kirja valikoitui kuunneltavaksi lähinnä kirjoituskurssini vuoksi. Syksyn viimeisenä tehtävänä oli kirjoittaa sekä positiivinen että nuiva arvio kirjasta. Tiesin heti tehtävänannon saatuani, että haluan tehdä arvion Cartlandin kirjasta, koska hän on juuri sellainen kirjailija, joka jakaa mielipiteitä. Itse olen sitä mieltä, että Cartlandille on paikkansa, kunhan häntä ei ota liian totisesti.
Olen Cartlandia analysoinut tässä bloggauksessani. Aika hyvin voi sanoa, että kaava sopii myös tähän teokseen, joskin huomasin, että analyysini ei ole aukoton, vaan vaatisi hienoista päivitystä. Riittääpä tekemistä jatkokssakin.
Tässä teoksessa on synkeä markiisi, jolla on vihamies. Vihamies aikoo naida markiisin holhotin, joten markiisi ryhtyy koston enkeliksi ja päättää hakea kostonsa välineeksi viattoman nuoren tytön orpokodista. Tämä tyttö on köyhä, kaunis ja rakastuu oikopäätä markiisiin, joka ei taas ymmärrä omia tunteitaan kunnes on melkein liian myöhäistä.
Taattua Barbaraa siis, ehkä hieman mielikuvituksetonta, mutta sellaista takuuvarmaa romanttista hömppää, jolle ainakin minä olen aina joskus hyvin avoin. Välttämättä kovinkaan monta Barbaraa en jaksaisi lukea peräjälkeen, mutta yksi silloin tällöin on ihan mukava.
