Stephenie Meyer: The short second life of Bree Tanner

Olen omistanut tämän kirjan sen englanninkielisestä julkaisusta lähtien, mutta jostain syystä en ole lukenut. Luettuani ihmettelen miksi en ole lukenut aiemmin. Luin tämän siis englanninkielisenä. Kieli itsessään oli oikein mukavaa luettavaa, helppoa. Luen toisaalta melko paljon myös englanniksi, jotta tietynlainen tuntuma säilyy peruskieleen.

Kirja oli todella hyvä. Vaikka kyseessä oli novelli, oli pituutta yli 150 sivua. Tarina oli lopun osalta tuttu Epäilyksestä, joten siitä, miten kirja loppuu, ei ollut mitään epäilystä. Tarinasta jäi muutama häntä roikkumaan, joista saisi kevyesti aloitettua vaikka uuden trilogian, sellainen pikkaisen häiritsee aina.

Kokonaisuutena erittäin viihdyttävä ja mukava lukukokemus. Uppouduin tähän niin, että en kuullut tai nähnyt muuta, se on aina hyvä oire.

Stephenie Meyer: Aamunkoi

Tämä kirja tuli ahmittua. Yöllä luin liian pitkään ja näin koko loppuyön levottomia ihmissusiunia. Loput luin tänään juniorin tuhnuttaessa päiväunia vieressäni.

Lempikirjani Twilight-saagasta ihan senkin vuoksi, että on kaikkein aikuisin, sekä sisällöltään että kirjoitustyyliltään. Lisäksi tarina loppuu kauniisti tässä kirjassa.

Jälleen luettuani tuli sellainen tyhjä olo. Kuin olisin sanonut hyvästit vanhoille tutuille. Näinhän käy luettuaan tällaisia saaga-tyyppisiä kirjoja tai oikein loistavasti kirjoitetun kirjan jälkeen. Ei voi kuin huokaista ja miettiä, milloin voisi lukea kirjan taas uudelleen. Nämä Twilightit saavat nyt osaltani jäädä ainakin syksyyn asti, jolloin olisi viimeisen elokuvan ensi-ilta, ehkä sitä ennen pitää vähän virkistää muistia vielä.

Millähän tämän tyhjän olon nyt täyttäisi? Millennium -trilogia huutaa kyllä hyllyssä, että lue minut uudelleen. Jos nyt kuitenkin lukisi nuo parit keskeneräiset juoksemasta pois ensin.

Stephenie Meyer: Epäilys

Tähän menikin vähän enemmän aikaa, kun luin vain sängyssä. Muissa huoneissa oli kussakin omat kirjat, joten muitakin tässä on tulossa loppuun piakkoin.

Kirjana Epäilys on hyvä ja vie tarinaa hyvin eteenpäin. Elokuvanakin ihan siedettävä, ainakin parempi kuin Uusikuu, mutta siihenhän ei paljon vaadita.

Se, mikä minua ärsyttää tällaisissa saagoissa, kuten tässä ja vaikka Harry Potterissa, on se, että jatko-osissa aina hieman referoidaan mennyttä, kerrotaan hieman taustoja. Tiedän toki, että se palvelee lukijoita, mutta ei sellaista, joka lukee koko sarjan putkeen.

No, niin Aamunkoi on jo aloitettu. Pari muuta kirjaa loppuvaiheessa. Lukeminen on sitten ihanaa.

Stephenie Meyer: Uusikuu

Jep, jep, toinen Twilight -saagan kirja luettu taas aika monta kertaa. Kirjana tämä on huomattavasti parempi kuin elokuvana. Elokuvissa ylipäätään minua ärsyttää itselle loistavien osien poisjättäminen ja asioiden liiallinen yksinkertaistaminen. Tämä nyt on tietenkin yleistä kirjoista tehdyille elokuville.

Kakkoskirjassa Bellan tarina kehittyy, hän ystävystyy ihmissusi-Jacobin kanssa ja kaipaa Edwardia. Jälleen kerran tällainen keski-iän kynnyksellä oleva nainen pystyy kuitenkin samaistumaan Bellan tunnetiloihin. Itse ainakin pystyn. Rakkaus voi olla niin syvää, että toisesta erossa oleminen tuntuu sydämen katoamisena ja suurena tuskana.

Arvattavasti seuraavana on vuorossa Epäilys. Siitä siis muutaman päivän päästä.

Stephenie Meyer: Houkutus

Niin, uusi vuosi alkoi tutusti. Luin jälleen kerran, ehkä neljättä tai viidettä kertaa houkutuksen. Tiedän kirjan olevan teinihömpötystä, jota tällaisen keski-ikää lähestyvän lukijan ei nyt pitäisi kauheasti ahmia, mutta päinvastoin. Kuulun näihin Twilight -äiteihin. Pidän myös elokuvista, vaikka tunnustan näyttelijätyön olevan niissä suhtellisen surkeaa, mutta so what...

Kirjana Houkutus on ihan ok. Huomattavasti parempi kuin elokuva. Mielenkiintoinen sukellus teiniaivoihin ja romantiikkaan, joka on puhdasta. Kaipa tässä lähiaikoina luen myös kolme muuta saagan kirjaa, joten niistä tullee tännekin jotain. Nyt luvun alla on kuitenkin ihan toinen kirja, jonka bongasin kirjakaupasta. Siitä myöhemmin enemmän.