maanantai 22. huhtikuuta 2019

Tuomas Vimma: Vasen ranta

Jokunen aika sitten näin lempikirjailijani Tuomas Vimman tv:ssä kertomassa uudesta kirjastaan, tästä kirjasta. Ostin kirjan hyllyyn, mutta ennakkoluuloni sai kirjan pysymään hyllyssä lukemattomana pitkän tovin. Nyt pääsiäisenä selasin hyllyjäni epätoivoisena hakiessani jotain kiinnostavaa luettavaa. Tähän tartuin ehkä hieman haluttomana ajatuksella ”kaipa tämäkin nyt pitää lukea”.

Epäluuloisuuteni johtui täysin kirjan genrevalinnasta. Miten nyt yhtäkkiä muka Vimma osaisi kirjoittaa jännärin... Niin vain osasi. Osasi jopa niin hyvin, että luin kirjan yhdeltä istumalta. Hämmentävää. 

Kirja oli jännittävä. Kirja oli verinen. Kirja sai minut lukemaan ajoittain punoittaen roisin kielen vuoksi. Kirja oli siis ihan täysin sitä, mitä pitikin. Se sai karvani nousemaan, kun stadin slangi puski läpi. Se sai minut voimaan hetkisesti pahoin väkivallan vuoksi. Se sai kuolan herahtamaan ruokakohtauksissa. Etenkin se sai minut viihtymään.

Pariisissa tapahtuu pommi-isku, jossa kuolee suomalainen nainen. Naisen sisko tulee Pariisiin selvittämään käytännön asioita kuoleman vuoksi. Hänen tielleen osuu valokuvaaja, joka sai napattua kuvan juuri pommi-iskua ennen. Heitä aletaan ajaa takaa pitkin Pariisia ja sen allakin. Miksi, siinäpä kysymys, joka selviää aivan lopussa. Enpä olisi sitä arvannut. Vihjeitä ei ihan kauheasti annettu matkan varrella.

Tämä oli hyvin vimmamainen jännäri erilaisilla twisteillä. En ihan vertaisi vaikka Remekseen, mutta ei tarvikaan. Tämän kirjan parissa viihtyi vallan mainiosti ja se täytti paikkansa. Neulontamaailmassa sanotaan ”trust the pattern”. Olisi tässä pitänyt vain luottaa kirjailijaan ja siihen, että jos olen pitänyt kaikista aiemmista kirjoistaan, pidän tästäkin eri genreä tai ei. 

Iso peukku vuohenjuustolle, jonka maun ajattelu jo saa makunystyräni myhäilemään.







perjantai 19. huhtikuuta 2019

J P Delaney: Edellinen asukas (äänikirja)

Edellinen asukas etenee kahdella eri aikatasolla. Ennen Emma, nyt Jane. Molemmat ovat päätyneet asukkaaksi huippumoderniin arkkitehtonisesti hienoon taloon. Talolla on pilkuntarkat säännöt, joihin asukkaiden on suostuttava. Minimalistinen elämä on asia erikseen. Talolla tuntuu kuitenkin myös olevan jonkinlainen oma henki vai onko.

Emma ja Jane ovat täysin erilaisia ihmisiä hyvin erilaisessa elämäntilanteessa, mutta kuitenkin he kummatkin päätyvät tekemään hyvin samankaltaisia päätöksiä elämänsä suhteen. Onko talon suunnitellut arkkitehti vain äärettömän neuroottinen ja pakko-oireinen? Ovatko valinnat naisten itsensä tekemiä vai ohjaako heitä joku?

Loppujen lopuksi kukaan ei ollut mukava tai kiltti. Kaikki kirjan henkilöt olivat tavalla tai toisella valehtelevia, huijaavia, rikkinäisiä ihmisiä. Pidin kuitenkin kirjasta. Jännite pysyi pitkään ja ns. Syyllinen oli minulle ainakin osittain hienoinen yllätys.

Oikein viihdyttävä kirja, josta en kyllä löytänyt mitään se suurempaa viestiä, mutta ei sillä väliä.

maanantai 1. huhtikuuta 2019

Jessica Fellowes: Mitfordin murhat (äänikirja)

Työmatkakuunteluun valikoitui tämä kirja lähinnä sen kuvauksen perusteella, jossa kirjaa verrattiin Jane Austeniin ja Agatha Christieen. Nojoo, kumpaakin löytyy. Ehkä enemmän Downton Abbeyta kuin Jane Austenia, mutta joo. 

Kirja sijoittuu 1920-luvulle ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen aikaan. Sodassa sairaanhoitajana toiminut nainen löytyy kuolleena junasta. Tämä on yksi lanka. Toiseksi on nuori nainen Louise, joka hyppää tuosta samasta junasta raiteille pakoon setäänsä. Kolmanneksi nuori junapoliisi Guy pelastaa tuon nuoren naisen. Vielä, kun tämä nuori nainen pääsee lastenhoitajaksi kartanoon, josta löytyy linkkejä kuolleeseen naiseen.

Louise ja Guy alkavat tutkia kuolleen sairaanhoitajan tapausta. Kommunikointi on ihanan vanhanaikaista; kirjeet ja satunnaiset puhelinkeskustelut sekä sähkeet. Hidasta, mutta niin romanttista. Vyyhtiin on sekaantunut monta henkilöä ja loppujen lopuksi luulin tajunneeni murhaajan, mutta kuinka ollakaan kirjailija yllätti. 

Kirja oli ihan kiva. Se ei kuitenkaan missään vaiheessa täysin koukuttanut, mutta piti vallassaan. Mielestäni ajankuvaus oli oikein hyvä, niiltä osin, mitä itse nyt pystyn 1920-lukua arvioimaan. Henkilöhahmot olivat oikein onnistuneita ja samaistuttavia. Kaiken kaikkiaan siis oikein hyvää kerrontaa 

Äänikirja oli myös oikein onnistunut ja tällä kertaa myös Ellibs toimi lähes moitteettomasti. Kirjan lukija oli Krista Putkonen-Örn, joka onnistui oikein hyvin. 

Mielelläni luen kirjailijalta muutakin. Mukavan leppoisaa, viatonta ja hauskaakin.