keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Tamara McKinley: Mathildan viimeinen valssi

Kirja, joka on odottanut lukemista hyllyssäni jo jonkin aikaa. Hankin tämän kirpparilta eurolla, joten suuri ei ollut investointi.

Jo aloittaessani tuli fiilis, että olen lukenut kirjan jo aiemmin ja näin taisi olla. Tarina itsessään oli osaltaan niin yllättävä, että en varmaankaan ollut lukenut kirjaa ainakaan kokonaan.

Kirja sijoittuu Australiaan 1970 -luvulle ja osittain 1940-luvulle ja sitä ennen. Kirja rakentuu nykyajan ja menneisyyden välille. Siltana toimii päiväkirja. Rakenne ja kerronta etenevät hyvin. Maisemakuvaus on paikoin todella käsin kosketeltavaa ja alkoikin tehdä mieleni matkustaa Australiaan näkemään ja kokemaan tunnelma.

Kirja oli mukavaa joulunvälipäivien ajanvietettä, jonka luki vaivatta loppuun. Mitään suurta tunne-elämystä en kuitenkaan saanut.

Leena Lehtolainen: Minne tytöt kadonneet

Joka vuosi saan joululahjaksi kirjan, joka on yleensä Leena Lehtolaisen uusin. Siksi luinkin tämän vasta nyt, vaikka kirja on ilmestynyt jo aiemmin. Ahmin kirjan noin vuorokaudessa, sillä Lehtolaisen kirjoistustyyli sopii lukemiseeni vallan mainiosti.

Vaikka kirja oliksin taas taattua laatua, olin hieman pettynyt tarinaan. Koin, että Maria Kallio ei kauheasti kehittynyt kirjan aikana, kuten aiemmin on ollut. Tarina oli hyvä ja sisälsi myös yllättäviä käänteitä. Lisäksi ajankohtaisuus ihan tämän päivänkin uutisiin on aivan selkeää.

Kirja ei kuitenkaan täysin yltänyt muiden Maria Kallio -kirjojen tasolle, mutta uutta kuitenkin odottelen. Kiinnostavaa onkin Marian lasten tarinoiden suurempi mukaantulo tässä ja toivottavasti uusissakin kirjoissa.

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Rachel Carson: Äänetkön kevät (Silent Spring)

Koin ympäristönsuojellullisen heräämiseni jo teini-iässä, mutta kirjallisuuden osalta se alkoi noin 10 vuotta tästä tämän kirjan parissa. Kirja on surullinen, tosi ja pistää oikeasti miettimään asioita. Kirjassa kuvaillaan äänetöntä kevättä, joka on äänetön pikkulintujen kuoltua. Tapahtumat tapahtuivat Yhdysvalloissa 50-luvulla ja syynähän on yritysten hillitön ahneus ja välinpitämättömyys luontoa kohtaan.

Tämän löysin omakseni vasta muutama kuukausi sitten nettihuutokaupasta, siihen asti oli pyydettävä kirjaston varastosta risainen kappale. Suosittelen kaikille luettavaksi ja mietittäväksi. Tämän jälkeen voi siirtyä moderneihin ympäristöteoksiin, joissa pohditaan enemmän asioita nykyajan näkökulmasta.

E.M.Hull: Sheikki (Sheikk)

Ensimmäisiä lukemiani romanttisia kirjoja. Nuorempana ostin paljon kirjoja kesätyörahoillani antikvariaateista ilman, että olisin edes tiennyt sisältöä. Oston perusteena oli vanha ulkoasu. Useat näistä kirjoista olen myös lukenut ja kokenut hienoja elämyksiä. Niin myös tämän kirjan parissa.

E.M.Hullin kirja Sheikki herätti ilmestyessään 1930-luvulla hienoista pahennusta sen sisältämän eroottisen latauksen vuoksi. Erotiikka kirjassa ei synny suorista kuvauksista vaan tunnelmasta ja hienovaraisesta vihjailusta. Kirja kertoo nuoresta englantilaisneidosta, jonka arabisheikki kaappaa erämaahan omakseen. Kulttuurien törmääminen, naisen ja miehen asemat sekä ajankuvaus ovat kirjan kantavia voimia.

Kirjan pohjalta on tehty myös suosittu mykkäelokuva, joka nosti Rudolph Valentinon suosituksi näyttelijäksi. Tämä elokuva piti tietenkin myös hankkia, enkä ole katunut tätä päätöstäni. Elokuva tuo hienosti esiin elokuvan tunnelman, vaikka tarinaa onkin muutettu sitä varten.

Olen myös hankkinut toisen Hullin kirjan, tosin englanninkielisenä versiona. Se odottaa vielä lukemattomat kirjat pinossani.

Kathleen E. Woodiwiss: Liekki ja kukka (The Flame and the Flower)

Jos haluan jotain syvää romanttisuutta, hitusen erotiikkaa ja vanhojen aikojen hohtoa,  otan tämän kirjan hyllystäni. Kirja kertoo naisen ja miehen kohtaamisesta, rakkaudesta, seksistä, salailusta, petturuudesta. Syvällisemmin en viitsi kirjan juoneen pureutua, jotta jännitys säilyisi tätä lukiessa. Woodiwissia pidetään yhtenä romanttisen kirjallisuuden edelläkävijöistä ja tämä kirjakin on julkaistu jo vuonna 1972, mutta tunne on hyvin säilynyt.

Luokkaerot, kielletty rakkaus ovat teemoja, jotka romanttisessa kirjallisuudessa usein takaavat jonkinlaisen juonenkulun ja ennalta-arvattavuuden ja samalla tuttuuden tunteen, jota kaipaakin tämäntyyppisiä kirjoja lukiessa. On helpompi lukea kirjaa tietäessään sen päättyvän onnellisesti suunnattomista vastoinkäymisistä huolimatta. Näin tätäkin kirjaa lukiessa.

Suomennos on mielestäni hyvin onnistunut. Olen hankkinut itselleni kirjan myös englanninkielisenä ennen kuin sain käsiini suomenkielisen version. Woodiwissilta on suomennettu käsittääkseni vain kolme kirjaa, joista loputkin varmaan vielä ilmestyvät tähän blogiin. Olen koonnut kuitenkin myös kaikki Woodiwissin kirjat englanninkielisinä.

Walter Tevis: Musta Kuningatar (Queen's gambit)

Tämä kirja oli ensimmäisiä, joista on jäänyt hyvin selvä muistijälki. Itsekin kylmän sodan varjossa eläneenä pystyn osittain samastumaan kirjassa vallitsevaan olotilaan. Kirja kertoo orpotytöstä, josta kasvaa shakin mestari. Kylmä sota pelaa osaansa kirjassa, jossa shakin suurmestarit ovat neuvostoliittolaisia.Shakkitapahtumat on selitetty niin, että jopa tällainen shakkia täysin osaamaton henkilö pystyy samaistumaan pelaajan asemaan ja jännitykseen. Muistan katsoneeni kirjan luettuani televisiosta shakkia, jota tuolloin tuli Kasparovin ollessa suurjulkkis. Viimein vuosien etsinnän jälkeen löysin kirjan itselleni ja siitä lähtien olen tarttunut kirjaan säännöllisin väliajoin.

Kirja sisältää jännitystä ja hieman romantiikkaakin, mutta on kuitenkin enemmän draamaa ja kerrontaa kuin pelkkää romanttista hömpötystä. Olen yrittänyt tutustua myös muihin Walter Tevis kirjoihin, huonolla lopputuloksella.

Aloitus

Koin tänään aamulla ahaa-elämyksen. Makasin sängyssä ja odotin, että muut heräävät. Se on aina hyvää aikaa pohtia elämää ja omia valintoja. Näin siis tänäkin aamuna. Tänään en kokenut mitään suurta herätystä tai muuta maailmaani mullistavaa ilmiötä.Sen sijaan sain idean. Ideakaan ei omaa suurta omaperäisyyttä tai muutakaan kovinkaan luovaa vaan jonkilaisen tarpeen kertoa ja jakaa omia lempiasioitani muille. Itse olen saanut loistavia ideoita ja vinkkejä kirjoista, käsitöistä, elokuvista ja kaikista muista itseäni kiinnostavista asioista.

Aloitan blogini kertomalla muutamasta lempikirjastani, jotka eivät välttämättä kuulu kaikkien kirjastoon.