Matt Haig: Keskiyön kirjasto (ääni-/e-kirja)

Haig on ollut lempikirjailijoitani aina luettuani Radleyn perheen. Hänen mielikuvituksensa on vain niin hienoa ja ainutkertaista. Myös hänen kerrontansa on loistavaa ja jouhevaa.

Tämä kirja kertoo Norasta, 34 -vuotiaasta sinkusta, jonka elämässä kaikki tuntuu olevan vain sarjoja pettymyksiä ja katumuksia. Hän päättää, että ei halua enää elää. Hän ei kuitenkaan kuole, vaan joutuu kuoleman ja elämän välissä sijaitsevaan kirjastoon, jossa on hänen kaikki mahdolliset elämänsä tarjolla. Hänen pitää vain löytää  se, jossa hän haluaisi elää.

Kirjan ajatus on aivan loistava. Meillä jokaisella on tekoja ja asioita, joita katuu tai valintoja, joita kenties miettii; mitä, jos olisin valinnut toisin. Tämä on kirja niistä katumuksista ja siitä, kuinka loppujen lopuksi kadutut teot saattavatkin olla oikeasti hyvin järkeviä valintoja, mitä emme vain ehkä tule ikinä tietämään.

Haig on itse kertonut avoimesti mielenterveydellisistä ongelmistaan ja itsemurhayrityksestä. Kirjasta huokuu ymmärrys ja omakohtainen kokemus sekä pohdinta. Sen vuoksi se onkin paikoin sydäntäsärkevä. Paikoin taas hauska. Kuten voi päätellä, kirja oli mielestäni erinomainen. Se koukutti ja sai lukemaan aina vähän pidemmälle, kunnes aamuherätykseen olikin enää muutama tunti. Jälleen Storytellin ihanuus palveli levotonta mieltäni ja pystyin surffaamaan e-kirjan ja äänikirjan välillä. 

Lukijana oli yksi naislukija suosikeistani Krista Putkonen-Örn. Hän osaa lukea lässyttämättä, mikä ei ole itsestään selvää valitettavastikaan monelle naislukijalle. 

Suosittelen tätä kirjaa ihan kenelle vain, samoin kirjailijan muita teoksia. On ihanaa lukea teosta, jonka tarina on ainuslaatuisen mielikuvituksellinen.

Matt Haig: Kuinka aika pysäytetään (äänikirja)

Uskoni hyvään kirjallisuuteen on jälleen palautettu. Sieluni on saanut ravintoa. Alkuun en ollut täysin varma, mutta loppua kohden tunsin mieleni täyttyvän. Matt Haig sai jo osan sielustani Radleyn perheellä ja tällä kertaa ehkä vähän isomman osan.

Mitä jos maailmassa on ihmisiä, jotka eivät vanhene kuten me muut. Mitä jos he vanhenevat kymmenessä vuodessa vuoden. Tom on tällainen henkilö. Vikansa vuoksi hän vaihtaa identiteettiä aina kahdeksan vuoden välein Albatrossi -seuran avustuksella. Hänen pitää vain tehdä pieni palvelus. Tom on tavannut huikeita ihmisiä aina Shakepearesta F.Scott Fitzgeraldiin. Hän on rakastanut vain kerran. Hän on kadottanut tyttärensä ja minuutensa. Hän uskoo, että nykyinen tapa on ainut tapa elää Albana. Tällä kertaa hän haluaa historian opettajaksi. Tällä kertaa hän tapaa päivänkorennon, joka saa hänen vuosisatoja hiljaisena olleen sydämensä jälleen sykkimään.

Asetelma on mielenkiintoinen, uniikki ainakin minun lukemien kirjojen osalta. Haig osaa viedä lukijan upeasti vuosisadalta toiselle. Miljöön kuvaukset saavat tuntemaan, että oikeasti olisi paikalla kuinka oikeasti tuntisi Shakespearen. Kirja piti minut lähes koko ajan mukanaan. Ehkä jossain paikoin olisi pieni tiivistys ollut paikallaan, mutta loppua kohden langat löytyivät ja kirja kääntyi.

Kirja pohtii elämää ja sitä, kuinka me elämme oman elämämme. On hetkiä, jolloin haluaisi pysäyttää ajan ja elää siinä hetkessä ikuisuuden. Näitä viittauksia tuli kirjassa useampia. Hetkiä, jolloin Tom olisi halunnut olla tavallinen. Sellaisia pieniä hetkiä, joita on meilläkin arjessa. Sellainen hetki, kun tuntuu, että siinä hetkessä on koko maailma. 

Oli kirjassa kuitenkin jotain, josta en niin paljon pitänyt. Tomin muistot oli usein kirjoitettu liian helposti, liian odotettavasti, kömpelöstikin jopa. Parempaan en itse pystyisi, mutta ajoittain ne viennit ärsyttivät hetken. 

Jos et Haigiin ole vielä tutustunut, on tämä kirja oikein oiva tapa siihen. Suosittelen lukemaan kirjan loppuun kiitoksineen kaikkineen. Kiitokset saivat jälleen kerran itkemään työmatkalla muusta kuin ahdistuksesta.

Matt Haig: Radleyn perhe

Tätä kirjaa on kehuttu monessa blogissa, joten olihan se pakko pistää varaukseen kirjastosta. Enkä kyllä pettynyt.

Kirja kertoo vampyyriperheestä, joka on pyrkinyt olemaan "normaali" vuosien ajan. Eräs välikohtaus purkaa kuitenkin pystytetyt kulissit. Kirja on kertomus salaisuuksista, oman itsensä hyväksymisestä ja tietenkin rakkaudesta. Rakkaudesta miehen ja naisen sekä vanhempien välillä. Tavallaan vampyyrius on vain kuriositeetti. Tarina voisi olla mistä tahansa perheestä, jolla on salaisuuksia. Yliluonnollinen salaisuus tavallaan vain korostaa muutosta ja itsensä hyväkymistä sellaisena kuin on.

Pidin kirjasta. En nyt ehkä laittaisi parhaimpien ikinä joukkoon, mutta tarina kulki jouhevasti. Hahmot olivat sympaattisia ja uskottavia. Kirja jätti mielenkiinnon kirjailijan muita kirjoja kohtaan, en vielä ole selvittänyt onko muita suomennettuja. Vampyyrius oli ehkä syy, miksi tartuin kirjaan, mutta se ei ollut syy, miksi luin loppuun.