Lukufiilis

Olen pohtinut itseäni, lukemista ja kaikkea, mitä ne yhdessä muodostavat. Olen pian bloggaillut pari vuotta. Olen lukenut paljon, olen kehittynyt lukijana, mutta olenko kehittynyt suuntaan, johon haluan, sitä olen juuri pohtinut. Olen lukenut kirjoja, joita en olisi ennen lukenut, koska niitä on luettu muissa blogeissa paljon. Osasta olen pitänyt, mutta hyvin suuri osa ei ole koskaan edes päässyt blogiin asti, sillä en ole saanut niitä loppuun. Ne eivät ole olleet minut varten. On kenties hyvä kuitenkin, että niitä edes yritin lukea tai sitten ei. Senkin ajan olisi voinut käyttää jhonkin viihdyttävään ja rentouttavaan. 

Se, mitä haluan tehdä, on sivistää itseäni ja lukea klassikkoja, aina välillä. Lukemisen pitää kuitenkin olla hauskaa. Nyt ajoittain olen huomannut lukevani suorittaen ja silloin ilo katoaa, se ahdistaa ja lopuksi ei pysty lukemaan mitään. Päätin siis, että luen juuri sitä, mikä huvittaa ja milloin huvittaa. Voi tuntua turhalta päätökseltä, mutta se helpotti oloani suunnattomasti.

Nyt luen pätkän kerrallaan esim. 1000 -sivuista Musashia, joka täyttää sydämeni ilolla. Ehkä muutaman viikon kuluttua, kenties kuukauden päästä siitä on jotain blogattavaa. Luen tapani mukaan varmaan melkein kymmentä kirjaa yhtä aikaa. Oletettavasti niistä jää puolet lukematta, jos en yllätä itseäni. 

Lisäksi aloitin jälleen käsityöharrastukseni pyrkimällä käyttämään kaikki kertyneet lankavarat (tästä loin oman blogin, joka on kyllä vielä ihan alussa) ja samalla katselen entistä enemmän elokuvia, kuten ihania aasialaisia draamoja, joita rakastan. Kaikki tämä vie ajatukseni pois lukemisesta ja ajan tietenkin. Lisäksi en ole aikoihin törmännyt kirjaan, jonka haluaisin ahmaista. Sekin ahdistaa, ihan hirveästi. Pahinta ovat kuitenkin tämä pää ja nämä silmät, onneksi uudet lasit tulevat ensi viikolla ja näen toivottavasti jälleen selkeästi.

Operaatio kuukauden klassikon olen päättänyt aloittaa vuoden vaihteesta, vaikka varmasti luen sitä ennenkin vielä jotain.