Lukijana ihana Ismo Kallio. Teoksena yllättävä, enpä olisi uskonut pitäväni tästä, saati sitten jännittäväni loppua. On vain pakko todeta, että tietyt kirjat ovat klassikkoja ihan ansiosta ja syystä, niin tämä ainakin.
Tarina kertoo vanhuksesta, Santiagosta, joka lähtee kalaan. Hän ei ole saanut saalista 85 päivään. Hän lähtee matkaan yksin ja koukkuun tarttuukin valtava kala, joka vetää häntä merellä yhä kauemmas kotisatamasta. Vanhus on päättäväinen ja haluaa saada elämänsä saaliin. Käydään tahtojen taistelua päiviä ja öitä, kunnes kala väsyy. Matka kotiin on ensin täynnä riemua, joka vaihtuu alakuloon ja tappioon, kun hait syövät kalan ja Santiago saa rantaan vain 5,5 metrisen ruodon.
En ole lukenut kyseisestä kirjasta ainuttakaan kuvausta tai arvostelua, joten voi olla, että päässäni olen tulkinnut kaiken väärin, mutta ovatpa ainakin omat aatokseni. Kirjassa lienee hienokin tausta-ajatus, mutta itselleni päälimmäiseksi nousi yksinäisyys ja ystävyys. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin, yhdessä kaikki on jotenkin hauskempaa ja helpompaa, kuten Santiagokin pohtii kaivatessaan pojan seuraa. Toinen teema, joka nousi mieleeni oli vanha sanonta "turha mennä merta edemmäs kalaan". Santiago seuraa kalaa pitkälle omalta reviiriltään, mutta lopputulos ei ole haluttu. Toisaalta löysin kirjasta paljon samoja teemoja kuin Steinbeckin Helmestä, jossa siinäkin köyhä ja kenties epäonninen henkilö saavuttaa jotain itselleen kuulumatonta, suuren saaliin, jotain kallisarvoista. Kuinka sellainen muuttaakaan ihmistä. Teemana voisi siis olla tyytyminen siihen, mitä on ja iloitseminen jokaisesta päivästä ja siitä mitä se sinulle antaa.
Nämä opit itse sain kirjasta, josta pidin siis todella paljon. Vanhus oli sympaattinen, empaattinen henkilö, joka elää tasapainossa ympäristön kanssa. Hän on sellainen kuin toivoisin monen olevan, jollainen toivoisin itsenikin joskus olevan, sitkeä, periksiantamaton, mutta kuitenkin humaani ja empaattinen.
Pitäisi itsekin yrittää vielä lukea Hemingwayta. Luin hänen "omaelämänkerrallisen" Nuoruuteni Pariisi, enkä ihan hirveästi syttynyt, mutta ehkä tällaisena menisi paremmin alas.
VastaaPoistaItse en ennen tätä ollut edes yrittänyt ja maistui kyllä oikein hyvin. Taaskaan en tiedä, olisinko lukenut lukenut loppuun, mutta äänikirja autossa on sellainen yhdistelmä, että siitä ei pääse eroon ja se pakottaa kuuntelemaan ja sitä usein tarvitsisi lukiessakin, että ei vain antaisi periksi ja lukisi loppuun, vaikka ei ihan kympillä kiinnostaisi.
VastaaPoistaMutta jälleen askeleen sivistin itseäni.
Mielenkiintoisia huomioita kirjasta!
VastaaPoistaErityisesti tämän pohdintasi jälkeen jäin itsekin miettimään tuota yksinäisyyden ja ystävyyden teemaa. Itselleni jäi päällimmäiseksi mieleen yleinen tulkinta taistelusta, joka on itsessään arvokas.
Tuo 'merta edemmäs kalaan' -tulkinta oli mielestäni sikäli mielenkiintoinen, että itse ymmärsin asian aivan päinvastoin! Minulle jäi kirjasta pikemminkin mieleen käsitys, että on tärkeää myös seurata unelmaansa (kalaa) kauemmaskin...
Kiitos tästä postauksesta! Oma lukukokemukseni kirjasta oli tylsä, enkä vaikuttunut tai saanut kirjasta juurikaan irti, mutta postauksesi nosti esille uusia näkökulmia, joista sain lisää pohdittavaa.
Voi kiitos. Hyvästä kirjasta nousee jokaiselle jokin oma seikka päälimmäiseksi riippuen omista lähtökohdista ja tilanteesta. Itse olen viime aikoina itse pohtinut paljon vanhenemista ja yksinäisyyttä, joka selkeästi vaikutti ajatuksiini, joita kirja herätti. Ehkä toisena aikana pohtisin ihan muita asioita. Siitä näkee juuri sen, kuinka paljon erilaisia kerroksia hyvään kirjaan sisältyy.
Poista