Kolmas Joona Linna –kirja ja meno vain paranee. Pidin
kovasti kahdesta ensimmäisestäkin osasta, mutta tämä vie tarinaa ihan omiin
sfääreihin.
Tyttöjen kasvatuslaitoksesta löytyy raa’asti tapettu nuori
tyttö sekä valvoja. Yksi tytöistä on kadonnut ja kaikki todisteet näyttävät
hänen murhanneen kaksi ihmistä. Pakomatkallaan hän kaappaa lisäksi auton, jossa
on pieni poika. Joona Linna on sisäisen tutkinnan kohteena edellisen kirjan
tapahtumien johdosta, mutta pääsee tarkkailijaksi murhatutkimukseen. Hänen näkemyksensä
eroavat nopeasti tutkinnanjohtajan näkemyksistä ja hän ryhtyy tekemään omia
tutkimuksiaan.
Joona on enemmän pääosassa tässä kirjassa kuin aiemmissa.
Kirjassa pohditaan myös hänen menneisyyttään entistä enemmän aina karmaisevaan
loppuun, joka toi väistämättä mieleen tietyn osan Uhrilampaista. Joonan
suomalaisuus korostuu myös tässä teoksessa, tosin on korostunut myös aiemmin.
Kirja on verinen ja raaka, mutta kuitenkin inhimillinen.
Siinä on ehkä vähän liikaakin sivujuonteita, mutta toisaalta ne ovat ainakin
suhteellisen hyvin perusteltuja tarinan kulun kannalta. Ei moittimista.
Hauskana yhtymäkohtana Larssoneihin, joita luin hullunkiilto silmissä ennen
tätä, tässäkin kirjassa käväistään Kiirunassa ja Jällivaarassa.
Kirja selkeästi petaa pohjaa seuraaville teoksille,
selkeämmin kuin aiemmin. Avonaisia kysymyksiä jää roikkumaan useita etenkin
Joonan menneisyyteen liittyen.
Kyllä ruotsalaiset osaavat kirjoittaa dekkareita.
Suomalaisuus selkeästi kiinnostaa kirjoittajia sekä tavallaan hyvässä että
pahassa.
Kirja oli hyvä, oikein hyvä. Viihdyin sen seurassa todella
hyvin enkä malttanut oikein laskea sitä kädestäni huolimatta sen pituudesta,
yli 500 sivua. Kirja rakentuu lyhyistä 2-6 sivun luvuista, mistä pidän etenkin
tämän tyyppisissä kirjoissa, joissa näkökulma tai kertoja vaihtuu. Se on vähän
hengästyttävää, mutta ei liian kuitenkaan.
Kaiken kaikkiaan oikein mainio. Olen yrittänyt arpoa menenkö
katsomaan Hypnotisoijan elokuviin, enkä ole vieläkään päässyt itseni kanssa
yksimielisyyteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti