Muutama kuukausi sitten luin Demickin kirjan Pohjois-Koreasta ja jo silloin tämä kyseinen kirja oli varauksessa. Yhtymäkohtia löytyy, mutta tämän tarinan osalta pitää sanoa, että totuus on joskus tarua ihmeellisempää.
Harden on toimittaja, joka on haastatellut Shiniä. Shin syntyi ja kasvoi yhdellä Pohjois-Korean pahamaineisimmalla vankileirillä, leirillä 14. Hän on ainut henkilö, tiedettävästi, joka on kyennyt pakenemaan kyseiseltä leiriltä ja ainut henkilö, joka on paetessaan elänyt vain ja ainoastaan vankileirillä.
Kaikenlainen inhimillisyys on vierasta leirillä. Siellä vain vahvimmat ja kieroimmat pystyvät säilymään hengissä. Shinille rakkaus, kiintymys oli täysin tuntematon käsite, sillä hän joutui taistelemaan ruuasta oman äitinsäkin kanssa. Äidin, jonka hän myöhemmin yhdessä veljensä kanssa ilmiantoi pakoyrityksestä.
Shinin kärsimykset olivat usein fyysisiä, aivan kammottavia. Henkinen kärsimys oli niin järkyttävää, että sitä ei oikein pysty edes ymmärtämään. Shinille taas kaikki tuo oli arkipäivää, hyväksyttävää toimintaa.
Kirjassa kerrotaan pääosin Shinin tarinaa, mutta Harden on ujuttanut mukaan myös faktoja Pohjois-Koreasta ja myöhemmin myös Etelä-Koreasta ja pakolaisista yleensä. Shinin tarina on jotenkin niin uskomaton. Kuinka monet pienet asiat vain vahingossa osuivat oikein, sillä niin moni asia olisi voinut mennä toisin.
Kirjassa korostetaan myös etelä-korealaisten välinpitämättömyyttä, heidän omaa vankilaansa, kilpailuhenkistä yhteiskuntaansa, jossa korostuu menestyminen ja menestyminen vain tietyllä tavalla. Oma tyttäreni on Etelä-Korean suuri fani ja hän on näistä asioista minullekin usein kertonut. Uskomattomia paineita ihmisille aiheuttaa yhteiskunnan vaatimukset menestymisestä. Et ole mitään, jos sinulla ei ole oikeaa koulutusta ja oikeanlaista elämää. Tällaiseen yhteiskuntaan pojoiskorealaiset yrittävät sopeutua. Kuilu on liian syvä.
Kirja oli kiinnostava, nopea lukea. Se oli toki järkyttävä ja ahdistavakin, mutta olisi voinut olla sitä enemmänkin. Kannattaa lukea.
Yritän vältellä viimeiseen asti Pohjois-Korea-kirjoja, mutta ehkä jossain vaiheesa luen jonkun. Kiinnostavaa, että tässä käsitellään etelääkin.
VastaaPoistaAasiassa kaikki on vähän eri tavalla, niin että ihmeteltävää meikäläisestä näkökulmasta varmasti riittää. Ilman kommunimisin painolastiakin.
Minulla tämä on lukulistalla ja toivon pian saavani lukea tämän. Pikkusiskoni ovat myös suuria Etelä-Korean faneja ja kertovat myös minulle paljon näistä yhteiskunnan paineista ja esimerkiksi muusikoiden elämästä, joka ei ole mitään pelkkää inspiraatiota ja intohimoa, vaan hitonmoista työtä. HUH. Pohjos-Korea sitten onkin jäänyt ihan sattuneesta syystä pimentoon. Mutta kiinnostava ja tärkeä kirja tämä ehdottomasti!
VastaaPoistaJos pitäisi suositella jompaa kumpaa tätä tai tuota Demickin kirjaa, niin kallistuisin kuitenkin Demickin kirjaan, joka on syvääluotaavampi kuvaus ja siinä on useampi henkilö. Siinä ei tosin vankileireillä olla kuin hetki, mutta jos haluaa enemmän tietoa Pohjois-Koreasta niin se.
VastaaPoista