lauantai 13. lokakuuta 2012

Lukufiilis

Olen pohtinut itseäni, lukemista ja kaikkea, mitä ne yhdessä muodostavat. Olen pian bloggaillut pari vuotta. Olen lukenut paljon, olen kehittynyt lukijana, mutta olenko kehittynyt suuntaan, johon haluan, sitä olen juuri pohtinut. Olen lukenut kirjoja, joita en olisi ennen lukenut, koska niitä on luettu muissa blogeissa paljon. Osasta olen pitänyt, mutta hyvin suuri osa ei ole koskaan edes päässyt blogiin asti, sillä en ole saanut niitä loppuun. Ne eivät ole olleet minut varten. On kenties hyvä kuitenkin, että niitä edes yritin lukea tai sitten ei. Senkin ajan olisi voinut käyttää jhonkin viihdyttävään ja rentouttavaan. 

Se, mitä haluan tehdä, on sivistää itseäni ja lukea klassikkoja, aina välillä. Lukemisen pitää kuitenkin olla hauskaa. Nyt ajoittain olen huomannut lukevani suorittaen ja silloin ilo katoaa, se ahdistaa ja lopuksi ei pysty lukemaan mitään. Päätin siis, että luen juuri sitä, mikä huvittaa ja milloin huvittaa. Voi tuntua turhalta päätökseltä, mutta se helpotti oloani suunnattomasti.

Nyt luen pätkän kerrallaan esim. 1000 -sivuista Musashia, joka täyttää sydämeni ilolla. Ehkä muutaman viikon kuluttua, kenties kuukauden päästä siitä on jotain blogattavaa. Luen tapani mukaan varmaan melkein kymmentä kirjaa yhtä aikaa. Oletettavasti niistä jää puolet lukematta, jos en yllätä itseäni. 

Lisäksi aloitin jälleen käsityöharrastukseni pyrkimällä käyttämään kaikki kertyneet lankavarat (tästä loin oman blogin, joka on kyllä vielä ihan alussa) ja samalla katselen entistä enemmän elokuvia, kuten ihania aasialaisia draamoja, joita rakastan. Kaikki tämä vie ajatukseni pois lukemisesta ja ajan tietenkin. Lisäksi en ole aikoihin törmännyt kirjaan, jonka haluaisin ahmaista. Sekin ahdistaa, ihan hirveästi. Pahinta ovat kuitenkin tämä pää ja nämä silmät, onneksi uudet lasit tulevat ensi viikolla ja näen toivottavasti jälleen selkeästi.

Operaatio kuukauden klassikon olen päättänyt aloittaa vuoden vaihteesta, vaikka varmasti luen sitä ennenkin vielä jotain. 

13 kommenttia:

  1. Minulla myös samanlainen nihkeämpi vaihe kirjojen kanssa. Mutta onneksi on tosiaan kaikkea muuta, mistä myös saa nautintoa. Minullakin projektina lankojen kuluttelu, myös leipomisinnostus on iskenyt. Kirjoja sitten taas intensiivisemmin kun ne maistuvat. Kyllä se into niihin kuitenkin aina palaa jossain vaiheessa. Täytyypä käydä kurkkimassa käsityöblogiisi. :)

    VastaaPoista
  2. Leipominen, siinä myös yksi lempiharrastuksiani. Tämän viikonlopun olen pyhittänyt kuivakakuille. Meillä onneksi riittää noita syöjiäkin vähän yli tarpeenkin.

    VastaaPoista
  3. Lukea sitä mitä huvittaa, milloinkin... kuulostaa hyvältä missiolta minusta!

    VastaaPoista
  4. Oletko miettinyt vielä tätä haastetta, jonka annoin sinulle: http://kirjakissa.blogspot.fi/2012/09/ota-riski-ja-rakastu-kirjaan.html

    VastaaPoista
  5. Nafisan: juu, kävin lainaamassakin kirjan, mutta jotenkin en ole saanut tartuttua siihen. Yritin kyseistä kirjaa lukea jo aiemmin luettuani postauksesi, mutta yritys jäi noin parinkymmenen sivun pituiseksi. Kirja tuijottaa minua kyllä syyttävästi aina, kun vilkaisen kirjastopinoon, joten kyllä se työn alle on tulossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ok. Toivottavasti kirja kuitenkaan ei jätät kylmäksi. :) Tuossa aiemmin tarkoitin siis minkä kirjan ajattelin antaa minulle. Mutta ei sillä kiirettä.

      Poista
    2. Argh, myöhästymisen vuoksi joudun nyt oikein pohtimaan, kun olin ajatellut sinulle Moorcockin kirjaa. Palaan asiaan pikimmin...

      Poista
  6. Haa! Toinen elämän nautiskelija, lukupoluilla harhaaja ilmoittautuu. Olen tullut siihen tulokseen, että mitä vähemmän lukemiseen liittyy suorittamista sen parempi. Sitä sivistyy jotenkin puolivahingossa, kun antaa kirjapolkujen johdatella ja kulkee silmät ja korvat avoinna. Monta kirjaa olisi jäänyt lukematta, jos bloggamista ei olisi.

    Ihanaa syksyä!

    VastaaPoista
  7. Itse tunnustaudun suorittajaksi monessakin asiassa, toinen ärsyttävä piirteeni on liiallinen kiinnostuminen. Ei vain voi antaa olla, jos ei tiedä kaikkea jostain tai ole vaikka lukenut kirjailijan kaikkia teoksia. Ei varmaan huono ominaisuus, mutta joskus itseä hieman rasittava.

    VastaaPoista
  8. Minä luen aina vain yhtä kirjaa kerrallaan; jotenkin silloin keskittymiseni pysyy parhaiten koossa, enkä ala miettiä, että miten muuten siinä toisessa kirjassa olikaan se ja se... =D Kai olen jonkinlainen putkiaivo, ettei sinne sovi kuin yksi stoori kerrallaan! =D Minä en ota paineita lukemisesta; lukeminen on minulle myös jatkuvaa tutkimusta omaa kirjoittamista varten; se on luonnollinen osa minua, mutta en hätäänny, vaikka en jostain syystä saisi luettua vähään aikaan.

    Leipominen on ihanaa! Meillä taas syöjiä on vähänlaisesti, joten kaikki leipomiset jääpi melkeinpä syntymäpäivien/juhlien varaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus toivoisin myös olevani putkiaivo, sillä on hirveän ärsyttävää, kun ei vain voi keskittyä yhteen asiaan. Töissäkin mulla on aina melkein kymmenen asiaa kesken ja levällään, mutta lukemisesta poiketen töissä saan hommat valmiiksikin. ;)

      Poista
  9. Olen monesti miettinyt, että blogini aiheeksi sopisi paremmin "kirjat, jotka varmasti vielä joskus ehkä aion lukea" :D

    Tai blogi aloitetuista kirjoista. Tai materialistinen "nämä kirjat omistan ja nämä ostin tänään". Valitettavasti kun se lukuinnon hiipuminen ei yhtään näy kirjojen hamstraamisen määrässä.

    Hyvä postaus, itsekin tuskailen suorittamisen kanssa ja pidin pienen blogitauonkin, vaikka en ole kovin kauaa blogia edes pitänyt. Kun huomaa jos kirjaa aloittaessaan tuskailevansa, että tästäkin pitää muistaa kirjoittaa, on aika hengähtää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, hyvä blogi-idea. Itsekin suunnittelin kategoriaa keskenjääneet kirjat, mutta en halua nolata itseäni sentään niin paljon julkisesti. Tuo materialistinen sopisi myös minulle, sillä haalin kirjoja, jotka kasaantuvat minne milloinkin ja joista suurinta osaa en varmaan tule lukemaan, mutta... Tietänette varmaan.

      Poista