Tietolukemista jälleen. Tätä lukiessa teki mieli koko ajan häpeissään katsella, mistä tämä paita olikaan valmistettu. Sen verran kirjasta jäi syyllinen mieli, että oikeasti yritän ainakin katsoa tarkemmin uusina ostamieni vaatteiden tuoteselosteita. Onneksi ostan suurimman osan vaatteista kirppareilta.
Kirjassa käydään läpi puuvillan viljelyn historiaa ja sen nykytilannetta noin kymmenen vuoden ajalta. Mukana on niin orjat Yhdysvalloissa kuin nykyinen lapsityövoiman käyttö Uzbekistanissa, josta suurin osa puuvillasta tuleekin. Ei riitä, että työssä on käytetty orjatyövoimaa ja lapsityövoimaa, liittyy puuvillan viljelyyn muitakin maapalloa vahingoittavia asioita. Suurimpana ongelmana on puuvillan vaatima vesimäärä. Tämä on ollut yhtenä syynä Aral-järven kuivumiseen. Jotenkin järkyttävää ajatella, että vielä tänäkin päivänä maailmassa käännetään jokia virtaamaan siten, että esim. puuvillaa voidaan viljellä alueilla, joihin se ei oikeastaan sovellu. Ihminen sotkeutuu liikaa maailman perusjuttuihin ja kaikella on seurauksensa. Se on pelottavaa.
Ander on maatalouteen erikoistunut toimittaja ja asiantuntevuus huokuu kirjasta. Kirja ei kuitenkaan ole mitenkään kuiva, vaan se on todella kiinnostavaa luettavaa, joka koukuttaa hienosti, vaikka asiaa käsitellään myöskin WTO:n ja Maailmanpankin sekä pörssikurssien näkökulmasta, jotka eivät ole mitenkään niitä maailman yksinkertaisimpia asioita selittää. Ander onnistuu tässäkin oikein hyvin.
Lisää kirjan Koululaisen tietohaasteeseen, joka osaltani taitaa olla jopa täynnä ja on näin ollen varmaankin ensimmäinen haaste, jonka olen saanut loppuun. Jei, minulle.
Suosittelen kirjaa kaikille, jotka haluavat tietää enemmän. Heille, jotka haluavat oikeasti pohtia ostamiensa tuotteiden alkuperää eli ns. eettisille kuluttajille ja niille, jotka sellaisiksi haluavat. Ylipäätään kirja sopii kaikille, jotka haluavat sivistää itseään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti