Lupasin itselleni lukea yhden rocktähden elämänkerran tänä vuonna, ehkä tämä menee sellaisesta, vaikka onkin vähän erilainen elämänkerta.
Ostin kirjan heti sen ilmestyttyä, mutta se hautautui kirjaimellisesti vaatekasojen alle. Onneksi löysin sen tässä jokin aika sitten ja sain aloitettua lukemisen. Kirja suorastaan imaisee mukaansa.
Manic Street Preachers on ollut vuosia jo yksi lempiyhtyeistäni. Muistan uutiset Richeyn katoamisesta ja muistakin tapahtumista, joista kirjassa kerrotaan. Richey Edwards katosi vuonna 1995. Hän oli ennen katoamistaan itsetuhoinen, alkoholisoitunut ja muutoinkin täynnä ongelmia.
Kirjailija ei ole itse haastatellut ketään yhtyeestä, vaan kirja pohtautuu muiden tuottamaan materiaaliin. Se on siis ikään kuin tieteellinen tutkimus yhden ihmisen kohtalosta lehtikirjoitteluun ja muuhun audiovisuaaliseen materiaaliin pohjautuen unohtamatta tietenkään Manic Street Preachersin sanoituksia, joista Richey oli vastuussa aina katoamiseensa asti.
Kirja ei tuomitse, se toteaa asiat. Siinä ei oikeastaan oteta kantaa asioihin, vaan käsittelyä voi kutsua tietynlailla tieteelliseksi. Huolimatta tekstin tieteellisyydestä tai sen luonteesta, kirja on aivan ihana luettava, jos niin voi sanoa syvästi häiriintyneen ihmisen tarinasta. Se ei tosiaan tuomitse tekoja, mutta ei myöskään puolustele. Vaikka Richey on keskiössä, myös muu yhtye pääsee ääneen samoin muut tutut ja sukulaiset. Voisin kuvitella, että kuvaus on suhteellisen kattava.
Kirjasta löytyy viitteitä, lähdeluettelo ja ajoittain myös välihuomautuksina tutkimustuloksia.
Suosittelen kirjaa lämpimästi etenkin niille, jotka ovat tutustuneet yhtyeen tuotantoon, vaikka se ei olekaan missään tapauksessa edellytys, helpottaa se kuitenkin lukemista. Toki kirjaa lukiessa voi samalla kuunnella tuotannon läpi, mikä tuli itsellenikin mieleen.
Keskeneräisiä kirjoja on nyt vielä melkoisesti, sillä viime aikoina olen vain aloittanut ja lukenut muutaman luvun ja jättänyt kesken. Kenties postauksia tulee siis useampiakin tässä lähiaikoina, sillä muutama kirja on jo aika pitkällä.
Tämän kirjan jälkeen saatan uskaltautua lukemaan jonkun muunkin rockarin kirjan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti