Ally Condie: Tarkoitettu

Tiedättekö kirjat, jotka imaisevat mukaansa? Kirjat, joita lukiessasi päätät, että luet vain sen luvun loppuun ja kohta huomaatkin lukevasi jo sitä seuraavaa lukua. Näin, ikään kuin vahingossa, luet koko kirjan yhdeltä istumalta. Näin kävi tämän kirjan kanssa, vaikka hieman ärsyttivät samankaltaisuudet esim. Deliriumiin tai Nälkäpeliin.

Condien dystopia on samankaltainan kuin Oliverin Deliriumissa. Siinä valtiovalta päättää rakkaudesta. Siinä, missä Oliver meni niin pitkälle, että ihmiset operoitiin rakkaudettomiksi, Condien yhteiskunnassa parit määrätään viranomaisten toimesta. Rakkaus on tavallaan siis kielletty, ainakin vapaa sellainen. Nälkäpeliin viittaavia oli taas jako eri yhdyskuntiin, joista jokainen oli erikoistunut tuottamaan jotain tiettyä. Nämä nyt olivat ne seikat, jotka alkoivat kismittää mieltä, mutta kuten sanoin, kirja imaisi mukaansa.

Cassia saa parinvalintatilaisuudessa parikseen Xanderin, hänen lapsuudenystävänsä. Kuitenkin hän näkee mikrosirulta itselleen valitun toisen pojan Kyn. Ky on kuitenkin epäkelpo, syistä, joista tässä kirjassa ei kovin syvällisesti vielä pohdita. Tämä kirjahan aloittaa trilogian. Melko yllätyksettömästi Cassia rakastuu Kyhin. Seuraa totalitaarisen yhteiskunnan asettamia ongelmia ja kirja loppuu hienoiseen epätoivoon.

Vaikka kirjaa takakannessa kuvaillaan surulliseksi, epätoivoiseksi, ei se yllä lähellekään Stiefvaterin Väristyksen tunnelmaa, joka alakuloisuudessaan sai itkun silmään joka käänteessä. Myöskään täysin Deliriumin tuskaiseen maailmaan kirja ei kyennyt, eikä lähellekään Nälkäpelin karmivaakin yhteiskuntaa. Joka tapauksessa kirjan yhteiskunta on järkyttävä pillereineen kaikkineen.

Seuraava osa ilmestyy suomeksi kesäkuussa ja taidan jaksaa ihan hyvin odottaa, niin lähtemätöntä vaikutusta kirja ei kuitenkaan tehnyt. Mukava, imaiseva luettava kuitenkin kaikilla tämän lajiluokan rakastajille. Monihan tämän oli jo lukenutkin, itselleni ei ollut osunut käteen tätä ennen.