sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Chelsea Cain: The Night Season

Tämä kirja on kulkenut muutaman kuukauden ns. laukkukirjana eli kirjana, jota luen aina, kun joudun odottamaan, jonottamaan tai muutoin vain tylsää kodin ulkopuolella. Olen usein pohdiskellut tuskastuneena erilaisissa jonoissa, että olisi edes kirja. Nyt on ollut ja voin suositella kaikille, joita odottaminen ahdistaa, kirja vie ahdistuksen pois. Pokkari uppoaa kivasti laukkuun ja englanninkielisenä sitä on jotenkin kivakin lukea pienissä pätkissä. Tosin tämä piti hotkia loppuun, kun oli ihan pakko tietää, mitä tapahtui.

Cain on kirjoittanut tätä ennen kolme kirjaa, joissa pääosissa on ollut Gretchen Lowell, sarjamurhaaja, häntä takaa-ajava poliisi Archie Sheridan sekä toimittaja Susan. Tämä kirja jatkaa näistä ainakin kahden henkilön kanssa eli Archien ja Susanin, muutkin edellisistä kirjoista tutut hahmot ovat mukana, mutta tässä ei jahdata enää Gretchenia, vaan aivan toisenlaista sarjamurhaajaa.

Murhat sijoittuvat tulva-aikaan. Koko kaupunki tulvii ja ruumiita alkaa löytyä. Aluksi epäilläänkin niiden olevan tulvan uhreja, mutta paljastuukin niiden olevan aivan jotain muuta. Oikeataan sen enempää en paljasta, sillä kirjassa on hyvin mielenkiintoinen ja omaperäinen juoni, kuten on ollut Cainin aikaisemmissakin kirjoissa.

Kirja oli tosi hyvä kassikirja, sillä siinä oli mukavia lyhyitä lukuja, joita luki muutamassa minuutissa. Juoni oli selkeä ja henkilöhahmot tuttuja ennestään, joten juonesta pääsi aina perille uudestaan eikä se ollut liian monimutkainen, jotta lukeminen olisi hankalaa jonkin ajan kuluttua. Toimii toki varmasti myös kerralla luettuna.

Cainin kirjoihin kannattaa tutustua, jos ei ole vielä tutustunut ja on kiinnostunut sarjamurhaajaromaaneista sekä jännityksestä. Romantiikkaa ei juurikaan näissä ole, ainakaan sillä tavoin perinteisesti määriteltyinä. Ymmärtänette, kun olette lukeneet ensimmäiset kolme kirjaa.

Nyt alkaa tautikin helpottaa ja jaksan jopa lukea, mikä on ollut todella uuvuttavaa viimeisten päivien aikana. Joskus ajattelin, että niin kipeä ei voi olla, ettei jaksa lukea, mutta kyllä todellakin voi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti