lauantai 29. maaliskuuta 2014

Veronica Roth: Divergent

Pitkän aikaa pohdin kirjan hankintaa ennen kuin ostin koko trilogian Amazonista. Tavallaan olin päättänyt, että en enää aloita yhtään trilogiaa enkä dystopiaa, ainakaan vähään aikaan, mutta kuten aina hyvät päätökset on tehty rikottaviksi. Hankin siis koko trilogian yhdellä latauksella. Tein mielestäni ihan hyvä kaupat, näin ensimmäisen osan perusteellakin.

Koska luin kirjan englanniksi, en osaa käyttää, enkä taida halutakaan, suomenkielisiä termejä. Divergent sijoittuu tulevaisuuden Chigagoon. Kaupunkilaiset on jaettu viiteen osaan heidän luonteenlaatunsa mukaan. Abnegation - epäitsekkyys, Amity - rauhallisuus tai rauhanomaisuus, Candor - todenmukaisuus, Dauntless - rohkea ja Erudite - älykkyys. Kun henkilö täyttää 16 vuotta hän joutuu valitsemaan oman osansa. Tätä ennen jokainen käy läpi simulaation, jonka perusteella heidän luonteensa arvioidaan.

Beatricen simulaatio ei anna kuitenkaan suoraan vastausta, vaan hänen luonteensa sisältää vähän jokaista, niinpä häntä kutsukaan Divergentiksi, poikkeamaksi. Hän on elää abgenation -ihmisten joukossa tuntematta kuuluvansa joukkoon, joten valintatilaisuudessa hän valitsee Dauntlessin. Alkaa kolmivaiheinen koulutus, jonka jälkeen osa kokelaista vihitään kuulumaan kyseiseen lohkoon. Beatricin kouluttajana on Four, johon Beatrice tai Tris, kuten hänen uusi nimensä kuuluu, tuntee käsittämätöntä vetoa. 

Kaikki ei kuitenkaan ole niin mustavalkoista kuin voisi kuvitella. Vaikka jokaiselle lohkolle on sovittu omat osaamisalueensa, ei kuitenkaan voi päästä irti ahneudesta ja kateudesta. Pinnan alla kuhisee ja pian Tris tajuaa olevansa tapahtumisen keskipisteessä ja hengenvaarassa, koska on poikkeava, jollaisia ei suvaita.

Divergentissä on paljon samaa kuin esim. Nälkäpelissä tai muissa dystooppisissa nuorisokirjoissa, joita olen lukenut. Se on kuitenkin omanlaisensa. Paikoin äärettömän väkivaltainen, mutta tavallaan hyvin rauhoittava ja tyyni. Täytyy myöntää, että en ihan heti hullaantunut täysin, vaan hullaannus tuli kirjan edetessä. Onneksi kaksi seuraavaa osaa ovat jo Kindlellä, sillä halu lukea lisää jäi päälle, ei ehkä kuitenkaan niin vahvana kuin olin kuvitellut.

Kyseisestä kirjasta tehty elokuva tulee teattereihin parin viikon kuluttua, en aio kuitenkaan jonottaa ensi-ilta lippuja, kenties menen katsomaan, kenties en.

Kirja on kuitenkin kiinnostava ja varmasti aloitan toisen osan jo tänään. Jännä nähdä, onko toisessa osassa pystytty väistämään usein trilogioissa oleva toisen osan ongelma, joka petaa asioita vain viimeiseen osaan eikä tavallaan sisällä kovinkaan paljon kiinnostavaa sisältöä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti