Julio Cortázar: Bestiario

Sain vinkin tästä kirjasta Kirjakkolta, kiitokset hänelle. Kirja oli aivan huikea kokemus. Sellainen, joka jättää lähes sanattomaksi, ainakin etsimään kuvausta kokemukselleen. Oikeastaan tämän kirjan lukukokemusta on vaikea, jos ei mahdotonkin kuvailla, se täytyy vain kokea. Olisi niin helppoa kutsua kirjaa hienoksi novellikokoelmaksi, joka sijoittuu ja solahtaa maagisen realismin laatikkoon, mutta tällä kertaa kirja ei päästä minua niin helpolla. Enkä edes tiedä oliko kirja maagista realismia vai kenties kauhua, ehkä se riippuu meidän jokaisen omasta kauhukokemuksista tai mielikuvituksesta.

Kirja on julkaistu ensimmäisen kerran jo 1951, mitä on suunnattoman vaikea käsittää, sillä niin ajattomalta tuntuu kaikki. Teos sisältää 8 novellia, jotka sijoittuvat osa Eurooppaan, osa Etelä-Amerikkaan, osa jonnekin vain. Kirjaa kuvaillaan osuvasti teokseksi, jossa jokapäiväinen elämä muuttuu painajaiseksi. Tämä fiilis välittyi kyllä jokaisesta novellista. Sitä kuvitteli lukevansa jotain arkielämän kuvausta ja pian huomasi lukevansa kauhua. Siirtyminen oli kuitenkin niin hienovaraista ja kauhu juuri sellaista, mitä mielikuvitus sai aikaan, että luettuaan novellin halusi lukea sen uudelleen, halusi yrittää tulkita. Tuo olotila on jotenkin mahtava, mutta toisaalta suunnattoman ahdistava.

En lähde tarkemmin kuvaamaan kirja teoksia, sillä en tekisi niille oikeutta. Oma painajaiseni löytyi joukosta. Kirjassa oli myös maagisia elementtejä kuten kaniineja oksentava henkilö, vaaleanpunainen tiikeri ja mankuspiat. Pohdin, olivatko nuo vain metaforia johonkin arkipäiväiseen, mutta en päässyt siitäkään itseni kanssa yhteisymmärrykseen. Toisaalta se ei myöskään haittaa yhtään, sillä varmasti jokainen tulkitsee nämä omalla tavallaan.

Tein luettuani hieman taustatyötä myös itse kirjailijasta. Hänen kuvansa nähtyäni samaistin hänet yhdeksi kirjan hahmoista, juuri tuollainen kuva itselleni syntyi kyseisen hahmon ulkonäöstä. Onkin sanottu, että Cortazar on kirjoittanut kirjan omista peloistaan ja mielikuvituksensa uumenista ja se huokuu kirjasta erinomaisesti. Kirjan luettuani saattaisin olla valmis myös laajentamaan lukukokemuksiani myös enemmän Etelä-Amerikan puolelle ja nimenomaan tätä maagista realismia, joka tuntu olevan kiinnostavampaa kirja kirjalta.

Suosittelen tätä kirjaa kaikille, jotka haluavat jotain erilaista. Cortázar on myös kirjoittanut kirjan Ruutuhyppelyä, jossa tulee unohtaa tavallinen tapa lukea kirjaa, ehkä senkin voisi lukea tai tässä tapauksessa kenties kokea. Viime päivinä fiilis ”niin paljon kirjoja, niin vähän aikaa” on vain vahvistunut. Todella ahdistavaa ajatella, mitä kaikkea ei ehdi lukea.