keskiviikko 15. huhtikuuta 2020

Anna Alaviuhkola: Magian lapset - Tristanin koru (arvostelukappale)

Tykkäätkö romantiikasta? luki sähköpostissa. Mietin, että olipas tyhmä kysymys, tietenkin tykkään ja niin tämä teos kolahti postilaatikkooni. Täytyy myöntää, että ihan hieman epäröin peikkojen ja haltioiden rakkautta, mutta en voinut mitään kirja vei mukanaan. Ei ehkä ahmien, vaan hitaasti nautiskellen.

Hanna saa lahjan edesmenneeltä äidiltään 25 vuotispäivän alla. Siitä lähtee purkautumaan vyyhti, joka vie Hannan Magian lasten taistelua. Hannalle selviää pian, että on erityinen uudessa maailmassaan, jossa käydään valtataistelua peikkojan ja haltioiden välillä. Hannan vierelle löytää tiensä myös Joutsa, jonka kanssa Hannalla on ollut lyhyt suhde aikoinaan. Joutsakaan ei ole tavallinen mies, vaan vuosisatoja vanha peikko, jolla on oma tärkeä roolinsa taistelussa Eliittiä vastaan. Salaisuudet avautuvat yksi kerrallaan. Keskiössä on Tristanin koru, joka on löydettävä, jotta kaikki ei johda kaaokseen.

Kuten totesin, lähdin lukemaan tätä hieman epäluuloisesti. Sana kerrallaan, sanoista tuli lukuja ja muutaman luvun jälkeen olin myyty. Kirjan taustalla on Tristanin ja Isolden suuri rakkaustarina, josta myönnän olleeni melko tietämätön ennen kirjaa ja googlausta. Tämän kirjan Tristan oli kuitenkin peikko ja Isolde haltija. Mielestäni oikein mainio tausta kirjalle. Suurta rakkautta verrataan toiseen suureen. Rakkauteen, joka ei välitä esteistä. Rakkautta tässä kirjassa on. Se on herkkää ja kaunista. Se ei ole fyysistä, vaan enemmänkin juuri sellaista rakkautta, jota voisi odottaa peikon ja haltijan välillä, syvää ymmärrystä. Ehkä oma mieleni olisi kaivannut hieman ronskiutta, mutta toisaalta se ei olisi sopinut kirjan sadunomaisuuteen.

Pidin kirjasta. Se oli mielestäni omaperäinen. Siinä oli kauniita kuvauksia, jännitystä ja rakkautta. Olettaisin kirjalle tulevan jatkoa, sillä (SPOILER) Isolden kulho jäi löytymättä ja maailma on vielä kaaoksessa. Mielenkiinnolla odotan mahdollista jatkoa ja miten magiikka sulautuu ihmisten pariin.

Pohdin kovasti lokerointia, onko tämä maagista realismia vai fantasiaa, päädyin kutsumaan kuitenkin maagiseksi realismiksi, sillä selkeää magiikkaa tämä toi ainakin omiin päiviini.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti