maanantai 29. elokuuta 2011

Isabel Abedi: Lucian

Kirja odotti minua nuorten osastolla. Näin sen ensin yhdessä hyllyssä, kävelin ohi. Kun se ilmestyi eteeni uudelleen, ymmärsin, että tämä on luettava. Nuortenkirjaksi näytetään määriteltävän kirjat, joissa on nuoria päähenkilöinä. Toki tässä nyt on hieman teiniangsiakin mukana, mutta vaikka nuortenkirjaksi sanotaan, niin luin mielelläni ja voisin vieläpä suositella.

Paljoa en viitsi kirjan juonesta kertoa, sillä siinä paljastuisi kirjan hienous. Salaisuus, joka paljastuu kerros kerrokselta. Tämäkin kirja sai minut itkemään ja nauramaan. Se sai ajattelemaan maailmaa ja sen ulottuvuuksia. Aika hyvin nuorisokirjalta. Pidin kirjasta myös siksi, että siinä viitattiin musiikkiin, kappaleisiin, sanoihin. Musiikki on kuitenkin tärkeä osa elämää myös minulle ja samaistan monia kappaleita kirjoihin.

Fantasiaa tämäkin kirja on, mutta erilaista. Ehkä erilaisuus johtuu kirjoittajan saksalaisuudesta. Jotenkin olin aistivinani jotain samankaltaista kuin Schenkelin kirjoista, saksalaista persoonaa, kulttuuria tai jotain. Voi myös olla, että kuvittelin täysin. Kirja oli jaettu kolmeen osaan. Pidin erityisesti kakkososasta ja tavasta, jolla se oli rakennettu, sähköpostiviestein. Tuli ihan Twilight New Moon -elokuva mieleen, tässä tapauksessa positiivisessa mielessä.

Hyvä kirja siis fantasian ystäville, romantiikka rakastaville ja niille, jotka vain pitävät nuorisokirjoista.

2 kommenttia:

  1. Minäkin sain luettua tämän vasta, ja tykkäsin, vaikka ikää minullakin on jo 30 vuotta :). Toi myös mieleeni hyvin paljon Twilight -sarjan, mutta tästä jäi todella hyvä mieli. Abedi on muutenkin suosikkimme, mm. lasten mielestä Enni possu on aivan ihastuttava hahmo :).

    VastaaPoista
  2. Itse en olekaan tutustunut noihin lasten kirjoihin. Täytyy hakea iltasatulukemiseksi ensi kerralla, kun kirjastoon mennään.

    VastaaPoista