lauantai 15. marraskuuta 2014

Agatha Christie: Neiti Marplen viimeinen juttu (äänikirja)

On kyllä täysin varma valinta ottaa äänikirjaksi Christie, jonka Lars Svedberg lukee. Ei voi mennä pieleen, ei mitenkään.

Neiti Marplen tarinat ovat tuttuja tv:stä ja tämänkin muistan nähneeni jo joskus pienenä. Ne apinan kädet. Mielestäni yksi parhaimmista. En vain muistanut/tiennyt, että kirjan nimi on juuri tämä, vaikka olen varmaankin lukenut tämänkin joskus aikoinani, kun kävin koko dekkarihyllyn läpi. Muistan yhä sen fiiliksen, kun siirryin lasten osastolta aikuisten osastoon ja siellä etenkin dekkarihyllyyn. Oli kuin olisi löytänyt kokonaan uuden maailman. Sitä fiilistä ei enää saa takaisin. Tunsin itseni niin aikuiseksi ja luinkin tuolloin hyvin paljon kaikkia hyvin erilaisia kirjoja, jopa laajemmalla skaalalla kuin nykyään. 

Tämä kirja sijoittuu tutun turvallisesti Englantiin, pieneen merenrantakylään ja etenkin yhteen taloon. Gwennie saapuu kylään ja löytää itselleen ja miehelleen talon, joka tuntuu äärettömän tutulta. Ensin talo herättää turvallisuuden tunteita, mutta pian turvallisuuden tilalle tulee uhka. Gwennie näkee näyn, jossa talon eteisessä on murhattu nainen ja kädet, jotka näyttävät apinan käsiltä. Kuinka ollakaan neiti Marple tutustuu nuoreen pariin. Hän varoittaa, että nukkuvaa murhaa ei kannata herättää, mutta nuori pari ei sitä usko. He alkavat selvittää tapahtumia ja pian ovat keskellä salaisuuksien verkkoa ja nukkuva murhaajakin herää.

Kirjan jännitys säilyi Christiemäisesti koko kirjan. Tosin tämän ratkaisun muistin televisiosta, mutta se teki oikeastaan kuuntelusta kiinnostavaa, kun yritin löytää vinkit murhaajan henkilöllisyydestä ja kyllä niitä nyt löytyi, mutta erittäin hyvin kirjotettuna. 

Christie kestää aikaa äärettömän hyvin, enkä pistä lainkaan pahakseni niiden lukemista uudelleenkaan.

4 kommenttia:

  1. Eikö muuten äänikirjana jo tuttukin kirja saa ihan uusia ulottuvuuksia? Minä olen viime aikoina löytänyt vanhoja klassikkoja ihan uudella tavalla (mm. Hobitti, Sinuhe)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain. Löytyy sellaisia uusia kulmia asioihin, kun ei tarvitse keskittyä lukemiseen. Havaitsee ja tuntee jotenkin enemmän. En yhtään ihmettele, miksi lapset tykkäävät niin kovasti kirjojen kuuntelusta.

      Poista
  2. Marple-tarinat ovat taattua jännitystä ja viihdettä, jos tällaista yhdistelmää voi käyttää rikostarinoista. Tuosta mainitsemastasi lasten puolelta aikuisten puolelle siirtymisestä ,niin se on mielenkiintoinen siirtymävaihe, itse muistan vain laajentaneeni lukutottumuksiani, mutta mikä oli se ensimmäinen aikuisten puolelta lainaamani kirja - hmm! Ei muistin häivettäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloisessa Raision kirjastossa eli selkeästi erilliset tilat ja jopa eri sisäänkäynti, tosin lasten puolelta pääsi sisältäkin aikuisten puolelle. Siirtymä oli siis hyvin konkreettinen ja jännittävä. Muistan lähes ulkoa hyllyjen sijainnitkin, siinä vanhassa kirjastossa siis.

      Poista