tiistai 1. syyskuuta 2015

Lars Kepler: Vainooja (äänikirja)

Lars Kepler -pariskunnan kirjoja odotan aina suhteellisen innolla. Jotenkin tuntuu, että tämä oli parempi kuin viime kertainen teos, vaikka ahminut ne aiemmatkin olen. Tällä kertaa kirja pääsi mukaan painajaisiini, mitä ei ole tapahtunut vähään aikaan. Lukijana on Antti LJ Pääkkönen eli Paavo Pesusieni (minulle aina ja ikuisesti). Tällä kertaa Paavo-fiilikset jäivät vain kirjan alkuun.

Kirja on todella intensiivinen. Se vei minut täysin mukanaan, vaikka ajoittain sain fiiliksiä edellisestä Jo Nesbon kirjasta, mutta vain ajoittain. Se kirja jäi myös tuonne pään perukoille pidemmäksi aikaa. Näissä Lars Keplerin kirjoissa on mielestäni aina ollut väkivaltaa ja sitä on kuvattu, niin tälläkin kertaa.

Itse tarinaan, naisia murhataan brutaalisti. Tapauksia tutkimaan tulee Margot Silverman, joka on kadonneen ja kuolleeksi oletetun Joona Linnan seuraaja. Mukaan tulee myös ensimmäisestä kirjasta tuttu hypnotisoija Erik Maria Bark, joka hypnotisoi yhden uhrin aviomiehen ja huomaa tapahtumissa jotain kammottavaa. Ne muistuttavat suuresti vanhaa murhaa, mutta ongelma on vain, että tuo murhaaja on mielisairaalassa. Tapahtumissa oli jotain, mitä Erik ei aikoinaan kertonut poliisille ja syyllisyyden painamana hän alkaa itsekin selvittää tapahtumia.

Aika pian käy selväksi, jotta murhat saataisiin selvitettyä, pitää selvittäjäksi saada joku täysin omaperäinen. Asia vaatii Joona Linnaa paikalle ja kuinka ollakaan Joona ei olekaan kuollut, vaan löytyy Lapista, huonossa kunnossa toki, mutta taidot eivät ole kadonneet. Tässä vaiheessa täytyy myöntää, että kirja meni vähän sivuraiteille, mutta koska pidän Joonasta kovasti, se ei haitannut.

Joonan tultua kuvioihin mukaan tilanne muuttuu aika lailla ja asioita saadaan selvitettyä eteenpäin. Tässä vaiheessa koukerot menivät niin kummallisiksi, että en lainkaan osannut ajatella murhaajaa. Epäilin toki useita, mutta yksikään ei ollut oikea. Oikea murhaaja oli tässä tapauksessa piilotettu todella hienosti, mutta perustellusti.

Kuten voi jo päätellä, pidin kirjasta kovasti. Se ilahdutti työmatkojani monta tuntia, sillä kirja on pitkä. Kuuntelemista helpotti se, että sain kirjan MP3-muodossa eli levyjä oli vain yksi. Tunteja sitäkin enemmän. Kyllä näissä ruotsalaisissa dekkareissa on sitä jotain, joka saa koukuttumaan. Paikkojen kuvaukset ovat niin onnistuneita. Henkilöhahmot ovat aidonoloisia ongelmineen ja puutteineen. Kaikki on hyvin arkista, mutta kuitenkin erityistä.

Lukeminen on yhä edelleen ajoittain hyvin tahmeaa. Muutamia Kindle-teoksia olen lukenut, mutta ne ovat jääneet bloggaamatta. Goodreadsista nekin löytyvät. Viimeisin Kindle-teos vei yöstäni melko suuren osan ja nyt väsyttää. Yhä edelleen käsityöt vievät valtaosan vapaa-ajastani, joten lukeminen on jäänyt vähemmälle. Onneksi nyt olen taas tauon jälkeen löytänyt hyviä äänikirjoja työmatkalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti