torstai 27. syyskuuta 2012

Daniel Glattauer: Kun pohjoistuuli puhaltaa

Hyvin saksalainen, se on päällimmäinen mielikuva. Koska kirja perustuu vain sähköposteihin, niin kielen vaikutus on suuri ja siinä juuri näkyy saksan kielen vaikutus. Teitittely, saksan kielen käänteet näkyivät myös suomennoksessa. Suomalainen ei kirjoittaisi, kuten tässä kirjassa.

Kaikki alkaa viattomasti lehden peruutuksesta, joka menee väärään sähköpostiosoitteeseen. Siitä alkaa Emmin ja Leon kiivas sähköpostisuhde, joka kasvaa koko ajan. Kirjan kliimaksi on hyvin mielenkiintoinen, koukuttava. Kirja on ihastuttava omalla tavallaan, rakkaustarina kahden aikuisen ihmisen, korrektin ihmisen välillä. Älykäs, hauska, koukuttava ovat takakannen kuvauksessa ja sellainen tämä on. 

Nykyajan kiivasta, nopeaa kirjeenvaihtoa. Tosin vielä nykyaikaisempaa olisi harrastaa vastaavaa sosiaalisessa mediassa. Jotenkin siis todella vanhahtavan nykyaikainen. 

Pidin kuitenkin hyvin paljon, koukutuin, vaikka en ehkä olisi uskonutkaan. Kirjalle on jatko-osa, jonka laitoin jo kirjastosta varaukseen. Kiinnostaa lukea Emmin ja Leon tarinan jatko, sillä kirja jäi niin kutkuttavaan käännekohtaan.

Ihana vapaus tuli kirjan myötä, lukujumi on auki ja lukeminen tuntuu taas ihanalta, eikä pakkopullalta. Jospa vaikka tuon keskeneräisen Christienkin saisin tänään loppuun tai hyvin lähelle sitä.

Tarjolla on romantiikkaa, terävää tekstiä ja hauskoja sanankäänteitä.

2 kommenttia:

  1. Koin tuota samaa, että vaikka vähän tuntuikin hassulta, niin silti koukutuin kirjaan. Ja oli pakko lukea eteenpäin. Myös varasin jatko-osan, mutta en vielä ole ehtinyt sitä lukea.

    VastaaPoista
  2. Jatko-osa oli tosi kiva ja jopa yllättäväkin. Varmasti viihdyt sen parissakin.

    VastaaPoista