sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Marco Kosonen: Ravintola Loppu

Sellainen pahemman puoleinen lukujumi ollut päällä. Olen aloittanut lukemattomia kirjoja, joita olen lukenut vähän ja aloittanut uuden. Tämä tuli Pekk:n kautta, enkä ihan heti uskonut, että kirja olisi juuri se, jonka ensimmäisenä saan loppuun. Jälleen kerran sain osoittaa omat ennakkoluuloni turhiksi ja vääriksi.

Kirjaa kuvataa kaurismäkiläiseksi teokseksi ja jotain sellaista pientä, hienovaraista, mutta pinnan alla suurta siitä löytyykin. Ensimmäiseksi pitää kehua kirjan oheen tehtyä soittolistaa, joka sai kirjan tunnelman aivan oikeasti elämään. Hainkin Spotifyihin listan heti aloitettuani kirjan ja soitin sitä ajoittain lukiessani ja muutoinkin. On jännä, kuinka kirjassa kuvattu kappale saa kuunnellessa koko kohtauksen elämään, muuttumaan päässä osaksi elokuvaa, joka kirjasta pikku hiljaa syntyi. Kuvaukset, hahmot ovat erittäin onnistuneita ja uskottavalla tavalla viksahtaneita.

Kirjan keskiössä on ravintola Loppu, johon on kertynyt sekalainen sakki taiteilijoita, ihmisraunioita ja satunnaisia kävijöitä, joilla kaikilla on omat mörkönsä ja luurankonsa kaapissa. Näiden ihmisten joukkoon eksyy myös Adam, jota on varoitettu "Muista sitten aina, että sinä itse koputit Ravintola Lopun oveen. Kukaan ei pyytänyt." Ravintolalla tuntuu olevan oma henkensä, oma tahto, joka paljastuu Adamille.

En tiedä, mikä kirjassa oli juuri se, mikä sai minut lukemaan juuri tämän loppuun lähes yhdeltä istumalta. Se vain veti mukanaan musiikin kera. Musiikki sai kirjan elämään, kuten myös Malzieun kirjan. Musiikki ei ole sitä, jota yleensä kuuntelen, en edes tunnistanut kaikkia esittäjiä, mutta tunnelma, se oli hieno. Suosittelen kirjaa nimenomaan yhdessä playlistin kanssa.

Kosonen on ehdottomasti lukemisen arvoinen kirjailija. Kirja on kuin elokuva, se elää ja jää elämään ajatuksiin, vaikka siinä ei ole mitään suurta huippua tai mullistusta, pieni toki, mutta ei mitään suurta, joka saisi haukkomaan henkeä. Se on tarina hämyisestä ravintolasta, ihmisistä, jotka ovat jämähtäneet ja ihmisistä, jotka pääsevät pakoon.

Laitetaanpa loistavalta soittolistalta aina ihana Nick Cave viemään kirjan tunnelmaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti