Kauan odotettu Maria Kallio -kirja. Aina jännittää, kun odottaa jotain kauan ja aika kultaa muistot edellisistä osista. Odotukset ovat liian korkealla. Olisi niin hienoa sanoa, että tämä täytti kaikki odotukseni, mutta valitettavasti se täytti ne vain osittain.
Maria on kesäleskenä kaupungissa, kun Antti on purjehtimassa lasten kanssa Euroopassa. Merestä löytyy kaksi ruumista ja tämä käynnistää murhatutkimukset, joihin sekaantuu myös Mikke Sjöberg ensimmäisistä Maria Kallio -kirjoista. Maria ihastui Mikkeen aikoinaan, ihastus oli molemminpuolista ja on kestänyt aikaa. Murhatuilla on linkit Tannerin jääkiekkoilijaperheeseen. Onko taustalla rahanpesua, huumekauppoja vai jotain ihan muuta.
Hyvä juttu kirjassa oli, että siinä mainittiin Vellu Ketola (porilainen ikoni), siihen ne hyvät jutut melkein jäivätkin. En jotenkin tunnistanut enää Mariaa. En pitänyt Mikke Sjöbergista aiemmin, enkä pidä hänestä vieläkään, enkä voi ymmärtää Marian kiintymystä. Juoni ei ollut kummoinen ja loppua kohden ei tullut mitään suurta nousua, vaikka tavallaan kaikki selviääkin melko rysäyksellä. En jotenkin edes tajunnut ennen loppua, kuka oli syyllinen mihin, mutta toisaalta valitettavasti en oikein ollut kauhean kiinnostunut tai pohtinut sitä.
On aina harmittavaa lukea kirjaa, johon ei vain saa luotua suhdetta. Lukea vain lukemisen vuoksi. Sen verran loppuratkaisu kuitenkin kiinnosti, että luin kirjan loppuun. Varmasti luen tulevaisuudessa toivottavasti kuitenkin ilmestyviä teoksia, mutta ehkä en enää laita niitä heti varaukseen. Vähän tällainen fiilis :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti