Kävipä sillä tavoin, että kirjailija itse (näin ainakin oletan) meni sitten kommentoimaan kirjansa postausta. Siinä pari päivää puhkuessani ja pohtiessani mahdollisimman nasevaa ja järkevää vastakommenttia tuli lukeneeksi kyseisen kirjailijan toisen teoksen. Päätin, että minuahan ei sitten millään kommenteilla pehmitetä, vaan latailen totuuden ajatuksistani. En halunnut mitenkään hullaantua ja pyrin olemaan negatiiviskriittinen lukija. Hyvinpä onnistuin...
Tuomas Vimman kirjan Toinen pääosassa on henkilö Tuomas Vimma, jonka oikeasti toivon olevan ainakin osittain fiktiivinen hahmo tai ainakin liioiteltu. Ei sillä, ettenkö tällä kertaa olisi ajoittain pitänyt päähenkilöstä, mutta ei hän mikään maailman ihaninkaan henkilö ole. Tuomas Vimma on kirjoittanut palkitun esikoisteoksen tai näin ainakin muut luuleva. Todellisuudessa kirjan on kirjoittanut Tuomaksen tyttöystävä Indigo (tässä täytyy tarkentaa, että tietenkin MALLItyttöystävä). Tästä kirja kertoo. Sivulla kulkee Tuomaksen lesboystävä Ronja, jolla on mielenkiintoisia harrastuksia. Todellakin toivon, että Ronja on fiktiivinen. Kirjasta löytyy huumeita, seksiä ja alkoholia. Sieltä löytyy itsekkyyttä, pröystäilyä ja pakkomielteitä. Kirjassa syödään hyvin ja juodaan liikaa. Ja kaikki on kuorrutettu helsingin slangilla, joka tällä kertaa oli jo paljon helpommin ymmärrettävää, mikä on varmaan ihan hyvä, sillä joudun näin maalaisena käymään Helsingissä perjantaina ja hieman jo kauhistuttaa.
Niin, melkein päätin, että tästä ei tarvitse nyt tykätä ja miten muka Helsinki 12 saa jatkettua. Enpä olisi odottanut tällaista jatkoa. Innolla tartun tänään Gourmet'n asettamaan haasteeseen. Tuomas Vimma yllätti minut. Kuten jo Helsinki 12 postauksessa mainitsin, hänen uudemmat kirjansa Raksa ja Ruutukymppi ovat vieneet sydämeni ja jotenkin on kauhean vaikea ajatella, että sama kirjailija on tuottanut myös nämä kaksi teosta. Matka näiden teosten kokaiininhyöryisistä marmorilattioista on pitkä raksojen hien hajuun. Mutta hyvä näin, onneksi kirjailija pystyy uudistumaan (Metallica ei siihen ole kyennyt, ainakaan uskottavasti).
Vähän on pakko todeta samalla tavoin kuin Helsinki 12 kohdalla, että suosittelen teosta täydestä sydämestäni, mutta en kyllä tiedä kenelle ja miksi. Näistä teoksista ei taida oppia ainakaan hyviä tapoja, toki hummerin kasvatus kotitiloissa kaksi kiloiseksi olisi mukava taito omata. Tai antibakteeriset siivoustekniikat.
En vielä sano, mutta varmaan seuraavan teoksen jälkeen on pakko todeta (suuret paineet teokselle), että Tuomas Vimma lienee yksi lempikirjailijoistani ja syystä, jota en pysty kertomaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti