Aloitin tämän teoksen vain ja koska Jukka Pitkänen luki sitä. Sain kirjan loppuun, koska tämä oli yksi parhaita kirjoja, joita olen lukenut. Aloitin äänikirjana, luin välillä e-kirjana ja lopetin omasta hyllystä siepatusta kirja kirjasta. Rakastin kaikkea tässä teoksessa.
Kirja kertoo William Stonerista maatilan kasvatista, joka menee yliopistoon lukemaan maataloutta, mutta löytääkin itsensä kirjallisuuden parista. Kirja sijoittuu 1900-luvun alkuun. Toisaalta se voisi osaltaan sijoittua mihin aikaan vain. William Stoner ei ole tavallaan mitenkään kiinnostava ihminen, mutta toisaalta hän on äärimmäisen kiinnostava. Stoner on tunteettoman oloinen ulospäin, mutta sisäisesti hän on paljon muuta. Stoner jää töihin yliopistoon ja löytää itsestään opettajan. Hän menee naimisiin hyvän perheen tyttären kanssa, mutta avioliitto ei ole sitä, mitä hän ajatteli. Myöhemmin hän rakastuu ja kokee vastarakkautta.
En edes tiedä, mikä kirjassa sain minut rakastumaan siihen, mutta rakastuin todella syvästi. Luin, ahmin, elin mukana. Pystyin osittain samaistumaan yliopistoyhteisön toimintaan, sillä olen itsekin ollut töissä yliopistossa opettajana. Kirjassa tehtiin tutkimusta, valmisteltiin opetusta, opetettiin ja kaikki kuvattiin hienovaraisesti. Toisaalta tuo kaikki oli vain yksi osa teosta ja Stonerin elämää.
Pohdin tätä lukiessa, mikä tekee kirjasta erinomaisen. Tätä lukiessa tuli myös mieleen edellinen erinomainen lukukokemukseni Norwegian wood. Kirja, joka ei kerro juuri mistään ja kertoo kaikesta. Nämähän eivät myöskään ole juonivetoisia, vaan kertovat elämästä yleensä. Jotenkin en ole itseäni tämän tyyppisten kirjojen lukijaksi ajatellut, mutta jälleen yllätin itseni.
Suosittelen teosta kaikille todella paljon. Se on lukukokemus, jota en hetkeen unohda.
Pakko vielä sanoa, että suomennos oli erinomainen.
Sama täällä, rakastuin Stoneriin, mutta on vaikea sanoa miksi! Jotenkin se verkkaisuus ja vähäeleisyys kuitenkin puhutteli.
VastaaPoista