Lauren Oliver: Requiem

Eilen illalla, Ässien huumaavan voiton jälkeen, ei uni ollut ensimmäinen asia, joka tuli mieleen. Patasydämen soidessa päässä piti jälleen lukea vain vähän tätä kirjaa. Olin epäonnistunut siinä jo aiemminkin, sillä kirja oli jo melkein lopussa 120 sivua jäljellä. Loppuunhan se oli pakko ahmia.

Täytyy myöntää, että aloittaessani Requiemia meni hetken aikaan ennen kuin pystyin yhdistämään edellisen kirjan tapahtumat. Olen lukenut tässä välissä monituisia dystopioita, joiden tapahtumat ovat yhdistyneet herttaiseksi sekasotkuksi päässäni. Etenkin Condien kirjojen tapahtumat pyrkivät alussa väkisin mukaan Oliverin maailmaan. Eipä kuitenkaan kauaa mennyt, kun olin taas Lenan, Alexin, Hanan ja Julianin maailmassa.

Requiem on trilogian päättävä kirja. Luin tämän englanniksi, sillä eihän sitä millään jaksa odottaa suomennosta. Nyt kannattaa lopettaa lukeminen, jos et ole vielä lukenut Pandemoniumia, sillä tarina jatkuu siitä, mihin Pandemonium jäi.

Pandemoniumin lopussa Lena näkee jälleen Alexin, joka ei olekaan kuollut. Tilanne on klassinen kolmiodraama, Lena, Julian ja Alex. Tämä on tuttu monista viime aikojen nuorisolle suunnatuista kirjoista ja toki kirjallisuudesta kautta aikain. Kirja jakautuu vuoroin Hanan ja vuoroin Lenan kertojaosiin. Lena on Wildissa kera edellistä kirjasta tuttujen ystäviensä kanssa. He vaeltavat suojatalosta toiseen. Lena on tunteiden kourissa. Alex on mukana, mutta ei osoita Lenaan kohtaan lainkaan sitä samaa hellyyttä ja rakkautta, samalla Julian on syvästi rakastunut.

Hana puolestaan on menossa naimisiin Fredin kanssa. Fred on valittu Portlandin pormestariksi. Hän on ilkeä ihminen, jonka edellinen vaimo on kadonnut. Hana alkaa pelätä pahinta. Myös menneisyyden salaisuudet paljastuvat.

Taistelu deliriumia kohtaan on entistä raaempi. Vastarinta pyrkii toimimaan ja samalla syntyy sota. Kirjan dystooppisen maailman perustat on rakennettu kahdessa edellisessä kirjassa sen verran hyvin, että tässä kirjassa pyritään vain kaatamaan aidat. 

Myönnän koukuttuneeni pahasti tähän teokseen, mutta näin jälkikäteen olen hieman pettynyt. Toki loppu oli hyvinkin oivaltava ja tulevaisuuteen katsova, mutta se ei ollut loppu, jonka olisin halunnut lukea. Aivan kuin jokin olisi jäänyt kesken. Vähän niin kuin Stiefvaterin  trilogian päätös. Oliver on kirjoittanut henkilöhahmoista erillisiä pieniä tarinoita, joita voi ostaa Kindlelle Amazonista, en oikein lämpene näille. Näen ne enemmän rahastuksena. Samankaltaisia on tehty monista sarjoista. 

Hienoisesta pettymyksestä huolimatta, olihan tämä hyvä trilogia. Odotan innolla Oliverin seuraavaa kirjaa. Kannattaa lukea.