Taas kävi näin, mutta tällä kertaa osittain eri syystä kuin edellisen Vuoren kirjan kanssa. Aloitin äänikirjalla ja luin ihan oikeasta kirjasta loput. Toki tälläkin kertaa osasyynä oli kirjan hienoinen koukuttavuus, mutta suurempana syynä oli aivan surkea äänikirjan lukija, jonka tauottaminen teki kirjan kuuntelusta ajoittain täyttä tuskaa. Sitä varmaan kuvittelee, että kirjan lukeminen on ihan helppoa, mutta näinhän ei tosiaan ole. Kaikki näyttelijät eivät ole luontaisia Lars Svedbergeita, ei ainakaan tämän kirjan lukija Kaija Pakarinen. Pahoitteluni tästä murskakritiikistä, mutta valitettavasti kirja meni osaltani melkein pilalle lukijan takia. Ei kesken lauseita pidetä taukoja tai kesken lemmenleikkien kuvauksen pidetä taukoa väärässä paikassa.
Itse kirjakaan ei ollut niin hyvä kuin Disa Hannuntytär, mutta olihan tässä samankaltaista koukuttavuutta. Henkilöt eivät vain olleet kovin mukavia, kukaan heistä. Itse asiassa he kaikki olivat tavallaan itsekkäitä ja moraalittomia. Heistä ei kukaan ansaitse onnea tai ehkä porvari Hartmannus ansaitsee.
Selja on kaapattu Hämeestä orjaksi kauaksi Karjalaan. Hän kouluttaa lintuja ja niiden perässä Karjalan perukoille saapuu myö ritari Aijo, joka havahtuu huomaamaan orjuuttajan kaulassa kultaisen sormuksen, joka on kuulunut hänen suvulleen. Selja valehtelee sormuksen kuuluneen hänelle. Tästä alkaa valheiden verkko, joka vain kasvaa ja kasvaa, kunnes kaikki räjähtää. Tätä räjähdystä sitten odotellaankin. Jokainen huijaa, tappaa ja valehtelee. Aijon ja Seljan välillä on jonkinmoista kiihkoa. Kirja sijoittuu 1300-luvun alkuun. Se on ihan kiinnostava yksityiskohta kirjassa ja saa mielenkiinnon pysymään yllä, huonosta lukijasta huolimatta.
Tässäkin teoksessa kirjailija pyrkii sivistämään lukijaa selittämällä työtapoja, sanoja, paikkoja, joskus vähän liiankin laveasti. Kirjan lopussa on myös sanasto näistä oudoista termeistä. Toki on hyvä, että nykylukija pääsee sisälle entiseen aikaan, mutta kun kyse on romanttisesta kirjasta ehkä ihan kaikkea ei tarvitsisi ihan niin tarkasti selittää tai ehkä olen nyt turhan negatiivinen.
Vuoren kirjoista minulla on lukematta vielä yksi, joka löytyy omasta hyllystäni. Taidan nyt kuitenkin pitää tauon Vuoresta. Äänikirjojen valintani seuraaviksi oli äärettömän helppo; Lars Svedberg.
Minustakin Siipirikko kesti ja kesti... osittain varmaan juuri lukemisen "sujumattomuuden" vuoksi. Tosin pinnistelin kirjan loppuun saakka. Niin, ja Lars Svedberg on ihan huippu!
VastaaPoistaÄänikirjan lukijan äänellä ja lukutyylillä on todellakin merkitystä sille, jaksaako kirjaa kuunnella loppuun. Minulla on juuri kesken (ääniversiona) Yön sydän on jäätä, ja olen koettanut totutella mieslukijan aika kovaan, väliin jopa aggressiiviseen lukutyyliin. Ehkä jaksan sitä vielä 8,5 levyä. :) Svedberg on huippulukija!
VastaaPoista