torstai 4. kesäkuuta 2015

Henning Mankell: Valkoinen naarasleijona (äänikirja)

Olen niin uupunut. En jaksa lukea, neuloa jaksan, mutta en jaksa edes kuunnella äänikirjoja. Pari kirjaa on kesken ja niitä luen vähän kerrallaan kuin toivoen, että lukumojo palaisi pian, mutta ei vieläkään. Onneksi tietää, että siellä se jo odottaa ihan kulman takana, lukuilo, lukuinto.
 
Täytyy valitettavasti myöntää, että tämä teos ei varsinaisesti innostanut lisään. Olin tavallaan hyvin pettynyt ja toisaalta ihan kiinnostunut. Jotenkin kuvittelin, että kun aloitan Wallanderin, saan Wallanderia, mutta kirja sijoittuukin ainakin puoliksi Etelä-Afrikkaan, mikä sinänsä on kiinnostavaa etenkin, kun kirja on kirjoitettu 1990-luvun alussa, jolloin maailma oli hyvin erilainen etenkin Etelä-Afrikassa. Rotusorron kaatuminen on kirjassa tuloillaan ja senpä vuoksi valkoiset buurit ovatkin kovin huolissaan omasta asemastaan ja suunnittelevat Nelson Mandelan murhaamista. Murhaiskun valmistelut ulottuvat aina Ystadiin saakka. Tämä oli ehkä sellainen melkoisen kaukaa haettu juoni ja siihen olin pettynyt. Wallander saa tutkiakseen kadonneen naisen arvoituksen ja kuinka ollakaan ollaan pian sotkussa ja kovaa. Löytyy katkenneita sormia, venäläisiä entisiä KGB:n agentteja, pikkurikollisia jne, jne. Paljon erilaisia rikollisia oli mahdutettu teokseen.
 
Luulen, että nyt on Mankell-kiintiö täynnä ainakin vähäksi aikaa. TV-elokuvien myötä olen kuvitellut kirjoista jotain aivan muuta kuin mitä olen saanut ja nyt taidan alkaa uskoa, että eivät nämä ole minua varten kuitenkaan. Pidän dekkareista, jännäreistä, mutta pidän niistä enemmän, kun ne ovat melkoisen suoraviivaisia, ei niin kuin nämä lukemani Mankellit, joissa pohditaan syntyjä syviä sivukaupalla ennen kuin jotain kiinnostavaa tapahtuu. Olen sillä tavoin yksinkertainen lukija, että kaipaan suoraviivaista juonta, etenkin nyt, kun lukumojo on kovasti hukassa.
 
Lukija Eero Saarinen on oikein hyvä, hänestä ei mikään jäänyt roikkumaan. Näin tällä kertaa ja lukuiloa odotellessa. Muutama oikein hyvä teos on luvun alla ja toivon, että saan niistä irti viikonloppuna. Toisaalta tuo sukkakisa häiritsee jälleen lukemista.

1 kommentti:

  1. Olen ymmärtänyt, että Mankellin kaikki kirjat eivät ole kamalan hyviä. Ilmeisesti ideat loppuvat ja kirjat toistavat samaa. Taitaa olla aika yleistä, itse petyin Ilkka Remeksen uusimpaan, vaikka ennen olen tykännyt kovasti.
    Remeksiä lukee Lars Svedberg, yksi ehdoton suosikkilukijoistani.

    VastaaPoista