Joyce Carol Oates: Kosto: rakkaustarina

Ei mitään kevyintä kesälomalukemista, kuitenkin valitettavan ajankohtainen.

Teena Maguire raiskataan julmasti. Hänen tyttärensä todistaa tapahtuman. Teena jätetään kuolemaan venevajaan, mutta kuin yllättäin selviää hengissä vain joutuakseen toisenlaiseen koettelemukseen. Samoin kuin hänen tyttärensä ja heidän löytänyt poliisi. Naisiin kohdistuva väkivalta on päälimmäinen aihe, toinen on kosto. Ei anteeksiantoa tässä kirjassa.

En ollut lukenut Oatesia aiemmin, en tiedä pidinkö kirjasta. En pysynyt kärryillä kertojaminästä. En halunnut pitää kirjasta. Kirja ei ole lohdullinen, se ei helpottanut vaikean aiheen käsittelyä tai ajattelua, mutta ei tarvinnutkaan. Aihe ei kaipaa päähän silittelyä tai silottelua, sillä se on jotain karmeaa, jotain, mikä vie minuuden, sielun mukanaan. Näin käy Teenalle, mutta myös hänen tyttärelleen. Se käy tavallaan myös poliisi Dromoorille.

Kaikesta huolimatta kirja on hyvä, se on loistava. Se on synkkä ja masentava. Se saa olemaan onnellinen, että näin ei ole käynyt minulle, mutta saa ajattelemaan kaikkia niitä naisia, joille on käynyt. Pystyykö tuollaisesta selviämään ja miten, millaiset arvet se jättääkään.

Kirja on ollut hyllyssäni pitkän aikaa ja nyt lomalla päätin lukea kirjoja omasta hyllystäni. Loma tosin loppui viikoksi, kun palaan töihin ja tämä viikon pitämäni loma oli enemmän aktiivista samoilua Lapin liian ihanassa luonnossa kuin aikaa lukemiselle. Uskoisin kuitenkin, että muutaman vielä pitämättömän loman aikana sitäkin vielä löytyy.

Muistakaa osallistua arvontaan, saa ihan itse tilata neuletyön.