Kirjaston hyllystä tarttui mukaan, vaikka hieman taistelin ensin. Jokin teoksen takakannessa veti puoleensa, mutta samalla työnsi pois. Ehkä se oli se chick lit -vivahde. En ole sen genren ystävä, vaikka sitäkin satun aina joskus lukemaan. En ole suuri sairaalasarjojenkaan ystävä, vaikka niitäkin tulee katsottua. Jännitys taas on ihan juuri mua.
Chick lit -vivahteet tuntuivat korneilta, päälleliimatuilta. Itse tulkitsin ne esim. seuraavan lainauksen suluissa oleviksi heitoiksi:
Äiti lopettaa puhelun. Hemmetti.(kiroilen liikaa, pitäisi vähentää)
Näitä oli, paikoin liikaa, paikoin jopa hauskoja, paikoin myötähäpeää tuottavia. Kuitenkin, mitä pidemmälle kirjassa ehdin, sitä vähemmän niihin kiinnitin huomiota. Kirja vei mukanaan. Voisi vaikka sanoa, että luin sen yhdeltä istumalta, tällä kertaa kesämyrskyn pyöriessä ympärillä terassilla istuen vilttien alla. Sää oli juuri täydellinen lukemiselle.
Jeromias ja Junita, siskokset, jotka ovat ajautuneet erilleen. Junita tulee takaisin kotikaupunkiinsa lääkärin pakolliseen harjoitteluun ja muuttaa tulipalossa loukkaantuneen veljensä Jeron luo. Pikkukaupungissa, jonka samaistin ehkä Keuruuksi, alkaa tapahtua omituisia onnettomuuksia, joista syyttävä sormi alkaa selvästi osoittaa Jeroa. Junitalle alkaa selvitä veljestään asioita, joita hän ei olisi halunnut tietää. Samaan aikaan Junitan ex-poikaystävän uhka leijuu yllä ja uusi rakkaus Tatu vielä jalat alta. Taustana pikkukaupungin terveyskeskus. Juonenkäänteitä siis kerrakseen.
Ihan hyvin loppujen lopuksi langat pysyvät käsissä ja juoni saadaan tihennettyä. Niinkin hyvin, että istuin kirjan kanssa tiiviisti huomioimatta muuta perhettä usean tunnin ajan. Kirja oli ihan virkistävä ja juoni oli hyvä. Se tiivistyi hienosti ja oli hyvin punottu. Viitteitä muiden kuin oikean syyllisen syyllisyyteen oli ripoteltu sinne tänne ja loppujen lopuksi lukija alkoi epäilemään ihan lähes jokaisen henkilön mielenterveyttä.
Kirjan loppulause oli myös erinomainen.
Tänä iltana juhlimme sitä, että lopulta löysimme parempia vaihtoehtoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti