Olin jo melkein päättänyt, että en tule lukemaan tätä kirjaa,
- koska se on suosittu
- koska se on positiivinen
- koska sitä on suositeltu
Mutta jouduin myöntymään, koska kirja valittiin meidän lukupiirimme kirjaksi. Tykästyin kirjaan kovasti loppujen lopuksi. En ehkä allekirjoita kaikkea kirjan teemoista, mutta pidin kiinnostavana.
Kirjassa kerrotaan monelle tuttuja tapauksia, tutkimuksia, kirjallisuutta, filosofiaa uudessa valossa. Onko tutkimuksia tulkittu väärin, onko ihmisestä ajateltu väkisin huonoa ja negatiivista. Miksi osa tutkimuksista nousee isoon rooliin ja osa ei.
Bregman on hollantilainen historioitsija, joka on julkaissut useammankin teoksen ja häntä pidetään yhtenä tärkeänä ajattelijana Euroopassa. Tämäkin teos pohjaa teoriaan ja tutkimustuloksiin, tosin paikoin viittaukset ovat vähän hataria ja toisenkäden tietoa, mitkä eivät tieteen tekemisen kannalta ole hyvä juttu. Toki kirja on popularisoitu tietokirja eli tavallaan pitää ymmärtää, jos aina ei ole haettu tieteellisen tekemisen kannalta ensiluokkaisia lähteitä.
Oli kirja tehty miten vain, pistää se kuitenkin miettimään. Se pistää miettimään inhimillisyyttä ja ihmisten tekoja uudella tavalla. Se oli mielestäni kirjan suurin anti. Samalla se oli osittain hyvin masentavaa, sillä huomasi kuinka historia toistuu negatiivisten asioiden osalta. Tätähän me valitettavasti saadaan nähdä liikaakin nykymaailmassa.
Yksi kirjan ohjeista oli luopua uutisista. Se on ehkä ihan järkevä ohje, sillä harvoin uutisissa on mitään positiivista ja jatkuva negatiivisuus saa vain ahdistumaan. Itse olin Ukrainan sodan alussa kovin ahdistunut ja tietoisesti jätin uutisten seuraamisen vähemmälle.
Suosittelen kirjaa oikein lämpimästi. Se antaa ajattelemisen aihetta ja on kirjoitettu oikein hyvin. Hyvin miellyttävä lukukokemus. Tieteellisyyttä en siitä lähtisi hakemaan, mutta kiinnostavia tapauksia sen sijaan enemmänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti