Julie Kagawa: Rautakuningas

Eilen postiluukusta kolahtanut kirja tuli luettua pikavauhtia, sen verran kiinnostava teos on kyseessä. Kiitokset vain Nocturne -sarjalle tämänkin julkaisusta. Nyt viimeistään Harlekiini -leima saisi väistyä, hyviä kirjoja voivat julkaista muutkin kuin suuret, kunnioitetut kustannustalot.

Rautakuningas avaa uuden saagan. Yritän nyt kovasti olla kertomatta juonesta mitään suuria paljastuksia, mutta varoituksena niille, jotka eivät ole kirjaa lukeneet, jotain voi lipsahtaa.

Kirja on ihana yhdistelmä Shakespearen Kesäyön unelmaa, Liisaa ihmemaassa, Narniaa, keijutarinoita (kuten esim. Melissa Marr), sieltä löytyy World of Warcraftin maisemia jne. En varmaan osaa sanoa edes kaikkia vaikutteita, nämä kuitenkin itse jossain vaiheessa aistin. Mielestäni kirja on todella onnistunut, eikä yhtymäkohtia yritetä piilotella, päinvastoin ne mainitaan jopa suoraan.

Kirja kertoo Meghanista, tavallisesta lukiolaisesta, jonka pikkuveli katoaa. Tämän jälkeen mikään ei olekaan enää tavallista. (tämä oikeastaan takakansi tiivistettynä) Tarina ei siis kerro aikuisista, vaikka aikuisten kirjasarja onkin kyseessä, tästä pidin myös, kuten edellisistä lukukokemuksistani voisikin päätellä.

Kirjassa on kuitenkin rakkautta, puhdasta sellaista; siinä on seikkailua, draamaa ja kaikkea näiden väliltä. Itselleni ainakin jäi suuri kutina lukea seuraava sarjan osa, joka ilmestyykin jo joulukuussa. Onneksi olen Nocturnen kestotilaaja.

Ihan valtavat suosittelut kaikille, jotka pitävät satumaisesta fantasiasta, keijuista, puhuvista kissoista ja fantasiamaailmoista.