Kyllä, koukussa ollaan. Neljäs Yön talo -sarjan kirjasta tuli oikein varattua kirjastosta ja ahmin sen alle vuorokaudessa. Melkein nolottaa myöntää, kuinka paljon nautin välillä (joku voisi sanoa koko ajan) tällaisesta teinigenreen luettavasta kirjallisuudesta, joka on tavallaan hyvin viatonta, mutta pinnan alla kuohuu. Aivan kuten teini-iässä oikeastikin. Ehkä se on tämän sarjan se juttu.
Tässä neljännessä Zoey-kirjassa tarina menee eteenpäin ja tilanne muodostuu hyvinkin uhkaavaksi. Kirjassa yhdistyvät intiaaniuskomukset vampyyritarinoihin, mikä on ollut pinnan alla edellisissä kirjoissa. Pidin tästä todella paljon. Tuntuu kuin sarja tosiaan paranisi kirja kirjalta. Valitettavaa nyt on kuitenkin se, että enempää suomennettuja ei tähän hätään ole saatavilla, mikä aiheuttaa suunnatonta painetta kirjatilaukseen, jonka taas olen kieltänyt itseltäni.
Yön talo -sarja kertoo teineistä tai nuorista aikuisista olisi ehkä se oikea termi. He ovat merkittyjä eli heistä tulee isona vampyyreita tai sitten he kuolevat muutokseen. Juuri tämän elävä - kuollut -teemaa kirjoissa käsitellään. Tämä kirja päättyi niin ärsyttävästi, että uutta kirjaa tuskin jaksaa odottaa.
Et ole ainoa aikuinen joka tykkää. Minulla on vuonna -68 syntynyt isosisko, joka ahmii samaisia kirjoja kuin hullu puuroa. Eli ihan normimeininkiä siis... ;) Itse en ole onnistunut sarjan ekaa saamaan käsiini, kirjastossa aina vaan toka osa hyllyssä.
VastaaPoistaOn toisaalta ihanaa, kun kirjoja voi lukea välittämättä siitä, kenelle ne on alunperin tarkoitettu, sillä jokainenhan luon kirjan tarinasta oman tarinansa, joka kietoutuu hänen kokemuksiinsa. Siksi lukeminen onkin niin ihanaa.
VastaaPoista