Meritta Koivisto: Lontoolainen rakastaja

Ihastuttuani suunnattomasti Koiviston toiseen kirjaan "Poissa" oli tietenkin pakko lukea myös hänen esikoisteoksensa. Molemmat kirjat sisältävät yhtäläisyyksiä teemoissa rakkauden kaipuu, juurettomuus, orpous ja tietynlainen kapinallisuus löytyvät teemoina kummastakin kirjasta.

Lontoolainen rakastaja sijoittuu nimensä mukaisesti Englantiin. Ajallisesti se sijoittuu 1970-lukuun, mutta sillä ei itse asiassa ole kovinkaan paljon merkitystä muuta kuin päähenkilön taustan vuoksi. Orpoja tuskin on samalla tavoin kasvanut lastenkodeissa tänä päivänä kuin 1940-luvulla. Vernon on siis orpo, joka on taistellut tiensä opettajaksi. Hänellä on viisi rakastajatarta. Hän kuolee ja monen ihmisen elämä luhistuu, muuttuu ja saa uusia ulottuvuuksia.

Kirja on tarina rakastamisesta ja sen vaikeudesta. Se on tarina rakkauden kaipuusta ja hyväksymisestä. Vernon on itse uhri, vaikka tavallaan on myös saalistaja. Hänen rakastajattarensa ovat myös uhreja, vaikka ovat samalla myös hyväksikäyttäjiä. Mielenkiintoinen verkko on joka tapauksessa rakennettu kirjaan. Naisten miehet ovat myös uhreja, vaikka ovat myös syyllisiä.

Kirja on hienosti kirjoitettu. Siinä vuorottelevat rakastajattaret, heidän miehensä ja Vernon kertojina. Ainut asia, mikä kirjassa särähti oli tavallaan aikakausi sidonnainen, missä yhden rakastajattaren mummo oli kaatunut pyörällä ja hän kysyi, oliko kypärä päässä. Se ei tavallaan sopinut 1970-luvulle. Muutoin ei aikakautta oikeastaan huomannut tai se ei korostunut.

Suosittelut ehdottomasti tästä kirjasta kuten myös Koiviston toisesta kirjasta. Omaperäistä ja kiinnostavaa lukemista.

Nicola Cornick: Kurtisaanin kesytys

Ei näymmä riittänyt, että oli kipeä koko joulukuun, sain kuin sainkin kivan flunssan tähän tammikuullekin. Sehän tietenkin tarkoittaa, että mikään älyllinen toiminta ei onnistu. Silloin on varsin mukavaa lukea juuri tällaista kirjaa, aivotonta, mutta kiinnostavaa.

Hieman epäilin arvostelukykyäni, kun aloitin kirjan, mutta nimestään huolimatta kirja sisältää kaunista romantiikkaa eikä lainkaan niin paljon kuumia kohtauksia kuin olisi voinut odottaa. Kirjassa kaksi rakkauteen ja elämään pettynyttä ihmistä löytää toisensa ja rakkauden. Jotenkin hyvin kaunista ja runollistakin.

Kirjahan on tietenkin Harlekiini-sarjaa, eihän tämän tyyppistä kirjallisuutta varmaan muualla enää edes kustanneta, mikä tarkoittaa, että kirjastoista puuttuu tämän tyyppiset kokonaan, vai onko jossain kirjastossa? Sinänsä se on sääli, sillä löytyyhän kirjastoista muutamia Carlandeja ja Holteja, jotka näiden kanssa hyvin samankaltaisia. Romantiikaan nälkää pitää siis tyydyttää ostoteoksilla.

Yritys on kova nyt flunssa hieman taituttua lukea jotain ihan järkevääkin, mutta kuten olette varmaan huomanneet, en aina onnistu tavoitteissani.

day 25 - a song that makes you laugh

Okei, tämä on jopa aika säälittävää, silllä osaan biisin ulkoa ja saa kyllä aina hymyilemään.

Jep, olen vanha...

Maggie Stiefvater: Forever (Ikuisuus)

Enhän malttanut odottaa kirjaston jonoa, vaan hankin kirjan englanniksi. Tosin kävi niin, että olisin saanut suomenkielisen melkein ennen kuin olin puolivälissä englanninkielistä. Jonotusnumero 13 ei merkinnytkään kuukausien jonotusta.

Aloitin lukemisen varmaan jo kuukausi sitten, mutta jotenkin en päässyt vauhtiin ennen kuin olin lukenut noin 2/3 kirjasta. Jähmeää oli. En usko, että kyseessä oli kielijuttu, vaan jo kakkososassa tuntui, että kerronta jotenkin vaimentui ensimmäisen osan intensiivisyydestä.

Kirja on toki hyvä, viivyttelevä, kaunis, kuten aikaisemmatkin osat. Tarinassa pyritään pelastamaan sudet. Kuka uhrautuu ja kenen puolesta, lienee yksi peruskysymyksistä. Gracen ja Samin tarina saa jatkoa, mutta tuntuu junnaavan paikallaan. Sen sijaan Colen ja Isabelin välillä kipunoi enemmänkin. Cole tekeekin tästä kirjasta oikeastaan kiinnostavan. Hänen persoonansa on hyvin moniulotteinen.

Tähän siis loppui tämä ihmissusitrilogia. Oikeastaan ei jäänyt ikävä. Kirja loppui ikäänkuin kesken, mutta en usko tai en ainakaan toivo jatkoa. Loppu oli kaunis, vaikka täynnä kysymyksiä.

Työt tosiaan vaikeuttaa lukemista. Illalla on niin väsynyt, että ei juuri jaksa tai edes ehdi ihan kauheasti lueskella ja viikonloputkin ovat täynnä ohjelmaa, mutta valoa kohti mennään.

day 24 - a song that you want to play at your funeral

Tämä on aina jotain vähän makaaberia. Jos tarkoituksena olisi vaikka itkettää saattojoukkoja, tämä biisi olisi siihen varsin oiva.

Matti Klinge: Lyhyt Suomen historia

Osallistun tällä myöskin Koululaisen tietohaasteeseen. Toinen lehden korvike kirja, jota luin aina aamuisin aamupalalla sekä muutoinkin lehden korvikkeena.

Täytyy myöntää, että Suomen historia ei ollut koulussa lempiaiheitani. Hävettää tajuta, kuinka vähän sitä oikeastaan muisti oman kotimaansa historiasta. Lukiossa keskityttiin jotenkin vain erilaisiin rauhan rajoihin tai ainakin tällainen muistikuva oli. Niin paljon mielenkiintoista on tapahtunut tai ehkä se oli tämä kirja, jossa käytiin kaikki läpi hyvin tiiviisti, lyhyesti, mutta kuitenkin asiallisesti ja hyvin. Tuntuu mahdottomalta yhdistelmältä, mutta näin ei ole.

Kirja alkaa esihistoriasta ja päättyy näihin päiviin. Tekstissä on tiiviisti käyty läpi olennaisimmat tapahtumat. Kirjaa kuitenkin piristävät kuvat, joiden kuvateksteissä esitellään tarkemmin asioita, joita ei tekstissä ole käsitelty sekä tekstin joukossa on aukeaman pituisia tietoiskuja jostain tietystä aiheesta, joka liittyy käsiteltyyn aikakauteen esim. YYA-sopimus. Pidin kirjasta oikein paljon. Se oli juuri hyvää luettavaa pieni pätkä kerrallaan. Vaikka kieli oli asiallista, ei se ollut liian vaikeaselkoista.

Innostuin jopa nyt historiasta ja kävinkin lainaamassa jo seuraavan tietokirjan keittiölukemiseksi. Tällä kertaa aion perehtyä Suomen nälkävuosiin, jolloin kansastamme kuoli kymmenesosa. Tietääkö joku muuten jotain romaania, joka käsittelisi noita aikoja?

Tätä kirjaa kuitenkin suosittelen kaikille, jotka haluavat kerrata Suomen historian nopeasti ja kätevästi.

Jools Sinclair: 44 (book 2)

Jos et ole lukenut ensimmäistä 44 kirjaa, niin etene vain omalla vastuulla.

Toinen loppuun saatettu Kindle-kirja. Onhan se ihana. Lukeminen on jotenkin vähemmän rasittavaa silmille, eivätkä rivitkään hypi niin paljon kuin joskus normaalissa kirjassa. Tämän kirjan ihan oikein ostin, maksoin muutaman euron. Ostan kyllä seuraavankin osan, kunhan ilmestyy. Koukussa ollaan siis.

Tarinassa jatketaan, mihin ensimmäisessä osassa jäätiin eli nyt on vielä mahdollisuus lakata lukemasta, jos haluat lukea ensimmäisen osan sellaisena kuin se on paras eli tietämättä mitään. Abby näkee yhä aaveita, vaan ei enää Jesseä. Hän on töissä jokioppaana ja näkee joella aaveen, jolla tuntuu olevan jotain sanottavaa. Kirja keskittyykin tällä kertaa melko paljon tämän aaveen salaisuuden selvittämiseen. Nathaniel on jossain poissa, mutta kuitenkin läsnä, mikä tekee kirjan lukemisesta mielenkiintoisen. Melkein arvasin oikein...

Tämä on jotenkin mukava sarja. Paranormaalit ilmiöt jokapäiväisessä elämässä on hyvin kerrottu osana ulkopuoliseksi itsensä tuntevan nuoren elämää. Kirja ollee nuorille suunnattu, mutta se ei häiritse tässäkään kirjassa. Abbyn isosisko on myös suuressa roolissa ja tuo mukaan ns. aikuisuutta.

Malttanen odottaa seuraavaa osaa, onhan mulla Kindle täynnä kirjoja :)