Ihastuttuani suunnattomasti Koiviston toiseen kirjaan "Poissa" oli tietenkin pakko lukea myös hänen esikoisteoksensa. Molemmat kirjat sisältävät yhtäläisyyksiä teemoissa rakkauden kaipuu, juurettomuus, orpous ja tietynlainen kapinallisuus löytyvät teemoina kummastakin kirjasta.
Lontoolainen rakastaja sijoittuu nimensä mukaisesti Englantiin. Ajallisesti se sijoittuu 1970-lukuun, mutta sillä ei itse asiassa ole kovinkaan paljon merkitystä muuta kuin päähenkilön taustan vuoksi. Orpoja tuskin on samalla tavoin kasvanut lastenkodeissa tänä päivänä kuin 1940-luvulla. Vernon on siis orpo, joka on taistellut tiensä opettajaksi. Hänellä on viisi rakastajatarta. Hän kuolee ja monen ihmisen elämä luhistuu, muuttuu ja saa uusia ulottuvuuksia.
Kirja on tarina rakastamisesta ja sen vaikeudesta. Se on tarina rakkauden kaipuusta ja hyväksymisestä. Vernon on itse uhri, vaikka tavallaan on myös saalistaja. Hänen rakastajattarensa ovat myös uhreja, vaikka ovat samalla myös hyväksikäyttäjiä. Mielenkiintoinen verkko on joka tapauksessa rakennettu kirjaan. Naisten miehet ovat myös uhreja, vaikka ovat myös syyllisiä.
Kirja on hienosti kirjoitettu. Siinä vuorottelevat rakastajattaret, heidän miehensä ja Vernon kertojina. Ainut asia, mikä kirjassa särähti oli tavallaan aikakausi sidonnainen, missä yhden rakastajattaren mummo oli kaatunut pyörällä ja hän kysyi, oliko kypärä päässä. Se ei tavallaan sopinut 1970-luvulle. Muutoin ei aikakautta oikeastaan huomannut tai se ei korostunut.
Suosittelut ehdottomasti tästä kirjasta kuten myös Koiviston toisesta kirjasta. Omaperäistä ja kiinnostavaa lukemista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti