Olin eilen yhden päivän Porisperessä. Lähinnä olin paikalla katsomassa ikilemppariani Suicidal Tendenciesia, jonka olen odottanut näkeväni livenä ehkä noin 25 vuotta. Heidän biisinsä pelastivat monelta teiniangstilta, etenkin biisi How will I laugh tomorrow, when I can't even smile today on ollut ja on yhä yksi tarkimmin osuvista biiseistä pieneen masennuskohtaukseen.
Muutakin kiinnostavaa löytyi, Viikate. Olin toki kuullut biisejä, mutta livenä setti toimi aivan sairaan hyvin. Kauniisti soivat kitarat, hieno laulu, sanoista puhumattakaan. Taisin löytää uuden lempparinin.
Pentti Kurikan Nimipäivät oli myös kiinnostava kokemus. Yhteiskunnallista kannanottoa, joka osuus erittäin oikeaan. Punkasennetta alkukantaisemmillaan.
Päivä koostui melkoisesti hardcorepunkista ja muusta raskaammasta. Paikallisista bändeistä Jack Rabbit oli aikamiesten bluesvivahteista rockia ja tulihan sieltä välistä Cultin Sweet soul sisterkin.
69 Eyesin olin nähnyt aiemminkin livenä. Se ei yllättänyt, mutta ei kyllä innostanutkaan, jälleenkään, vaikka heidän musiikistaan pidänkin.
Illan päätöksen Michael Monroen jätin muille, sillä olin niin ekstaasissa Suikkareiden näkemisestä, että en halunnut enää minkään pilaavan fiilistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti