perjantai 3. elokuuta 2012

Katja Kettu: Kätilö (äänikirja)

Kai minäkin, kun muutkin. Yritin lukea tätä jokin aika sitten, mutta jostain syystä en päässyt alkua pidemmälle. Olin aika yllättynyt, kun löysin äänikirjana ihan kirjaston hyllystä, ilman varausta tai mitään. Lukijana toimi Eija Ahvo, joka on aivan loistava. Lapin murre tulee aidosti, saksa luontuu ja tunnetta on riittävästi mukana.

En ehkä tätä olisi kirjana jaksanut lukea loppuun toisellakaan kerralla tai sitten olisin. Aluksi niin monimutkaisen oloinen. Monta kertojaa, monta aikatasoa. Lopussa kaikki yhtyy, selviää, langat kiedotaan yhteen. Kirja on samalla kaunis ja aivan hirveän ruma ja rujo. Kieli on samanlaista, härskiä, mutta seuraavassa lauseessa jo ihailtavan kaunista ja koskettavaa. Huumaannuin kirjasta niin, että en saanut luettua mitään muuta. Kuuntelin, elin. Yhteensattumana kävimme juuri kesällä lomalla Norjassa pohjoisessa, Jäämerenrannalla, vuonossa. Muistelin tuoksuja, joita siellä jo tästä tietämättä imin sisääni. Tunsin tuulen ihollani lukiessani, tunsin mesiangervon ja hillan kukan tuoksun. Harvoin kirja vaikuttaa näin jokaiseen aistiin.

En halunnut pitää kirjasta, koska kaikki muut pitivät, mutta en voinut mitään. Tarina on niin vahva, niin vavahduttava. Oma sukuni toinen puoli on Lapista ja olen siellä viettänyt kesäni, jänkällä haistellen hillan kukkia. Kaukokaipuu pohjoiseen heräsi jälleen. Tarina on kauhea, mutta varmaan yhä edelleen totta jossain päin maailmaa. Me naiset ja lapset kärsimme sodassa, olimme sitten täysin viattomia tai itsekin pahoja. 

Kirjassa pahuus on läsnä, se on ihmisessäkin. Paha ihminen voi olla myös hyvä, kun pahuus ei ole kuitenkaan täysin sydämessä.

Huumaannuin kirjan aiheesta niin, että luin Titovkasta, Murmanskista, vuonoista lisää, lisää. Lapin sota näkyy Lapissa vieläkin, jos sitä osaa katsoa. Sen tuntee yhä ihmisissä.

En ihmettele, että Kettu palkittiin, olisin itsekin palkinnut. Siitä, onko Johannes Angelhurst saanut vaikutteita Johannes Angeloksesta, en osaa sanoa. Tavallaan on ja tavallaan ei. Molemmat kokevat sodan, rakastavat ja pelaavat monella puolella. 

Suosittelen, ei helppo kirja, mutta syvään koskettava. Häiritsevä.

3 kommenttia:

  1. Täällä toinen, jolle kirja vain meni ihon alle. Kielellisesti ja tunnelmaltaan kirja on aivan omaa luokkaansa. Ja sitten on vielä se, että tämä kirja kertoo monesta tärkeästä asiasta. Se tuo päivänvaloon sellaista, mikä on aina haluttu piilottaa. Pystyin hyvin samaistumaan lukukokemukseesi.

    VastaaPoista
  2. Hieno arvio! Sait kyllä välitettyä tosi hyvin lukukokemuksesi tekstissäsi (tai kai tässä yhteydessä pitäisi kirjoittaa kuuntelukokemuksesta). Ihan kuin hengittäisit kirjan tahtiin. Vaikuttavaa.

    Kätilö tosiaan on niin paljon kaikkea, aika ristiriitaisiakin tunteita herättävää. Kaunis, ruma, häiritsevä, vahva, vaikuttava, koskettava. Jätti kyllä vahvan jäljen. Ja pidin hyvin paljon siitä, että siinä käsiteltiin rohkeasti vaiettuja aiheita.

    VastaaPoista
  3. Minä itse en kirjaan ihastunut juuri lainkaan, mutta hauskaa, että kuuntelit tämän! Ja hauskaa, että kieli tehosi silti :)

    VastaaPoista