keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Jane Austen: Mansfield Park (äänikirja)

Vaihtelua suomenkielisiin äänikirjoihin toi tämä englanninkielinen Austen. Täytyy heti aluksi myöntää, että Austen vanhahtava kieli toi ajoittain vaikeuksia ymmärrykseen, mutta äkkiä tietyt sanat ja sanonnat ymmärsi yhteydestä, eikä kokonaisuuteen juurikaan yksittäiset sanat vaikuta. Tämä oli toistaiseksi viimeinen äänikirja, jonka kuuntelin tyttäreni kanssa työmatkalla, sillä hänen harjoittelunsa loppuu.

Kirjan suomenkielinen nimi vanhassa käännöksessä oli Kasvattitytön tarina, joka kuvastaakin kirjan tarinaa hyvin. Mansfield Park on toki tapahtumapaikka, mutta se ei kerro tarinasta läheskään niin paljon kuin tuo vanhempi. Sinänsä nimellä nyt ei niin väliä.

Tarinassa päähenkilönä on Fanny, joka muuttaa kirjan alussa asumaan tätinsä luokse, koska hänen oma perheensä on köyhä ja kurja. Fanny on surkea, hiljainen tyttö, joka kurjuudessaan herättää serkkunsa Edmundin huolehtivaisuudenhalun ja hänestä tuleekin Fannyn luotettu, ainut ystävä. Vuosien kuluessa Fanny rakastuu Edmundiin. Mansfield Parkiin saapuu näihin aikoihin sisaruspari. Henry ja Mary Crawford saavat serkukset sekaisin ja muuttavat koko ilmapiirin. Oikeastaan enempää en kerrokaan juonesta, sillä en halua spoilata.

Kirjan teemaksi itse koin kunnollisuuden ylistyksen. Kiitollisuus, velvollisuus nähdään myös hyviksi ominaisuuksiksi. Fanny on kiltti, kunnollinen, aina ystävällinen ihminen, jota toiset pitävät jopa liian sopeutuvaisena ja myöntyväisenä, minkä hän osittain osoittaa kuitenkin kirjan kuluessa vääräksi. Edmund on myös kunnollinen, papiksi pyrkivä mies, jolla on ylevät aatteet, mutta joka rakkauden sokaistessa luopuu osittain periaatteistaan huomatakseen vain, että alunperin oli oikeassa omien valintojensa suhteen.

Tarinan suhteen kirja ei ole mitenkään parhaimpia Austeneita, ehkä huonoin jopa. Se oli paikoin jopa tylsä, mitä on kauhea sanoa Austenin kirjasta. Tähän en uskon kielen vaikuttaneen, sillä lukija oli aivan huikean loistava. Tarinassa korostuu liikaa nuo edellä mainitsemani hyveet ja ne nousevat liian suureen rooliin koko tarinassa.

Mutta hyvähän Austen on huonoimmillaankin, sitä ei voi kiistää. 

2 kommenttia:

  1. Makuasioistahan nimenomaan voi kiistellä ja huonoin on kyllä Emma. Emma on niin jumalattoman ärsyttävä päähenkilö, etten ole tainnut tätä Austenia saada kertaakaan luettua loppuun saakka. Ja mä kuitenkin pidän Austenia yhtenä parhaista kirjailijoista ikinä.

    VastaaPoista
  2. Emmaa en olekaan vähään aikaan lukenut, joten en pysty vertaamaan tähän, mutta luettavana on. Austen on mielestäni myös ehdottomasti yksi parhaista ikinä, uskomattoman hyvin aikaa kestävä.

    VastaaPoista