Snyderin edellinen Yelena Zaltana -romaani oli mukava piristys ja eipä tämä toinen osa jää ensimmäisestä lainkaan jälkeen. Tämä taisi olla juuri sitä, mitä olen odottanut. Kirjaa, jota ei henno laskea käsistään ja jota lukiessa kaikki äänet katoavat. Juuri sellaisen vaikutuksen alaiseksi sain jälleen itseni.
Yelena on tällä Sitiassa noitien oppilaana. Hänen menneisyytensä ei jätä häntä rauhaan. Jälleennäkeminen veljen ja vanhempien kanssa ei mene kuten elokuvissa. Yelena saa tietään enemmän omasta historiastaan, suvustaan ja etenkin kyvyistään, jotka hämmentävät mestareista suurimmat. Tokihan Valek on mukana kuvioissa, tosin ensin vain muistikuvana. Romantiikka ei ole päälimmäinen asia näissä, vaikka kategoriaan paranormaali romantiikka ovatkin laitettu. Snyderin maailma saa uusia ulottuvuuksia ja se vaikuttaa koko ajan vain kiinnostavammalta.
Yelena oppii kirjassa enemmän noituudesta, myrkyt ovat vain sivujuonne ja hyvin eri tavalla kuin ensimmäisessä kirjassa. Vanhat tutut ovat mukana, mutta Yelena saa myös uusia, vaikkakaan hänen ulkopuolisuutensa ei katoakaan.
Tulipas taas loistava olo. Hyvä kirja, hyvä fiilis. Onneksi on lomaakin vielä jäljellä eli enemmänkin voi lukea hyviä kirjoja. Tosin neulonta kutkuttaa myös. Muutaman sukat onkin valmistuneet sekä myös villatakki itselle. Harvinaisen työlääksi koen kuitenkin tuon neuleblogin pitämisen.
Oletettavasti saan lisää Zaltanaa jossain vaiheessa. Uskoisin Harlekiinin sitä jatkavan, toivotaan ainakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti