Tätä kirjaa on kehuttu monessa blogissa, joten olihan se pakko pistää varaukseen kirjastosta. Enkä kyllä pettynyt.
Kirja kertoo vampyyriperheestä, joka on pyrkinyt olemaan "normaali" vuosien ajan. Eräs välikohtaus purkaa kuitenkin pystytetyt kulissit. Kirja on kertomus salaisuuksista, oman itsensä hyväksymisestä ja tietenkin rakkaudesta. Rakkaudesta miehen ja naisen sekä vanhempien välillä. Tavallaan vampyyrius on vain kuriositeetti. Tarina voisi olla mistä tahansa perheestä, jolla on salaisuuksia. Yliluonnollinen salaisuus tavallaan vain korostaa muutosta ja itsensä hyväkymistä sellaisena kuin on.
Pidin kirjasta. En nyt ehkä laittaisi parhaimpien ikinä joukkoon, mutta tarina kulki jouhevasti. Hahmot olivat sympaattisia ja uskottavia. Kirja jätti mielenkiinnon kirjailijan muita kirjoja kohtaan, en vielä ole selvittänyt onko muita suomennettuja. Vampyyrius oli ehkä syy, miksi tartuin kirjaan, mutta se ei ollut syy, miksi luin loppuun.
sunnuntai 31. heinäkuuta 2011
perjantai 29. heinäkuuta 2011
Andrea Maria Schenkel: Tapaus Kalteis
Oi, että pidän Schenkelin minimalistisesta kerronnasta. Kuinka tarinaa voidaan kuljettaa eteenpäin ilman vaikeita lauserakenteita, yksinkertaisesti, toteamalla, mutta kuitenkin luomalla ilmapiirin, joka kietoo sisäänsä. Niin hienovaraista, kaunista.
Tarinan aihe ei ollut kaunis, sarjamurhaaja. Tarina kertoo siis sarjamurhaajasta kuljettaen tarinaa nuoresta tytöstä suuressa kaupungissa. Päätyykö hän yhdeksi uhriksi? Loppujen lopuksi, kuka on murhaaja? Onko hän joku kirjassa erikseen nimetyistä henkilöstä vai ei? Tämä on kirjan kysymys, johon vastauksia ei välttämättä saadakaan.
Ihanaa, kun saa itse pohtia, miettiä ja ihmetellä. Kuvaukset sarjamurhaajan ajatusmaailmasta ovat karmivia. Koko kirja ajoittuu 1930-luvulle. Viittaukset natseihin ja sotaan ovat olemattomia, mutta jotenkin taustalta löytyviä.
Schenkel on kotimaassaan palkittu kirjailija, eikä mielestäni syyttä. Jotenkin tuli kauhistuttava fiilis, että olisi kiva lukea joku kirja ihan alkuperäiskielellä, mahtaisiko saksani siihen taipua. Yksi Schenkel vielä lukematta, mutta varmasti tulee luettua.
Tarinan aihe ei ollut kaunis, sarjamurhaaja. Tarina kertoo siis sarjamurhaajasta kuljettaen tarinaa nuoresta tytöstä suuressa kaupungissa. Päätyykö hän yhdeksi uhriksi? Loppujen lopuksi, kuka on murhaaja? Onko hän joku kirjassa erikseen nimetyistä henkilöstä vai ei? Tämä on kirjan kysymys, johon vastauksia ei välttämättä saadakaan.
Ihanaa, kun saa itse pohtia, miettiä ja ihmetellä. Kuvaukset sarjamurhaajan ajatusmaailmasta ovat karmivia. Koko kirja ajoittuu 1930-luvulle. Viittaukset natseihin ja sotaan ovat olemattomia, mutta jotenkin taustalta löytyviä.
Schenkel on kotimaassaan palkittu kirjailija, eikä mielestäni syyttä. Jotenkin tuli kauhistuttava fiilis, että olisi kiva lukea joku kirja ihan alkuperäiskielellä, mahtaisiko saksani siihen taipua. Yksi Schenkel vielä lukematta, mutta varmasti tulee luettua.
maanantai 25. heinäkuuta 2011
Koululaisen tietohaaste
Keskeneräisten kirjojen syndrooma
Minulla on kotona kesken 7 kirjaa. Näistä 4 kuuluu tuohon klassikkohaasteseen, joka tuntuu lähes mahdottomalta urakalta. Ei sillä, että klassikot ovat varmasti loistavia kirjoja kokonaisuudessaan, mutta kun en pääse niistä alkua pidemmälle. Tuntuu kuin mitään ei tapahtuisi ensimmäisen 50 sivun aikana ja sellaistahan lyhytjänteinen ihminen ei kestä. Heti pitää tapahtua tai ainakin antaa vinkki siitä, että pian jotain tapahtuu tai sitten en vain ole klassikkoihminen, mikä on tietenkin hyvä huomata nyt eikä vasta siinä vaiheessa, kun on vaikka maksanut muutaman satasen avoimen yliopiston kirjallisuustieteen opinnoista, joissa tulisi lukea klassikoita.
Muutoinkin keskeneräiset kirjat ovat ärsyttävä piirre. (tässä kirjoittaessani muistin taas 2 keskeneräistä kirjaa lisää eli yhteensä 9) Keskeneräinen kirja on välillä kuin keskeneräinen työ, se saattaa tulla uniin häiritsemään, muistuttamaan itsestään. Kun keskeneräisen kirjan lopulta kahlaa loppuun saattaa tulla fiilis, että miksi en sitä heti lukenut, kun oli ihan hyvä tai sitten tuntee turhautuneisuutta, kun haaskasi huonon kirjan takia arvokkaita lukuminuutteja. Toivon, että saan ainakin osan kirjoista loppuun ja koen onnistumisen ja toivottavasti olen tyytyväinen. Tarinalle pitää kuitenkin saada päätös, oli se sitten hyvä tai huono.
Keskeneräisyys saattaa johtua huonosta ajankohdasta tai sitten tuosta mihin aiemmin viittasin yksinkertaisesti siitä syystä, että kirja ei vain ole omaan mieleen. (taas muistui yksi keskeneräinen lisää --> 10 kirjaa) Muistan, kun luin Da Vinci -koodia, ensimmäiset lähes 100 sivua oli aika diipadaapaa, mutta sen jälkeen en pystynyt laskemaan kirjaa kädestäni. Matkustin tuolloin bussissa ja tuo kirja oli ainut, joka oli mukana, joten vaihtoehtoja ei ollut, mikä oli hyvä juttu, sillä kirja tuli ahmittua loppuun linja-autoasemalla täällä kotipäässä, kun en millään voinut jättää kesken. Kaipa sama ilmiö voisi toistua.
Tänään yritän jatkaa jotain keskeneräistä ja antaa sille vielä uuden mahdollisuuden.
Muutoinkin keskeneräiset kirjat ovat ärsyttävä piirre. (tässä kirjoittaessani muistin taas 2 keskeneräistä kirjaa lisää eli yhteensä 9) Keskeneräinen kirja on välillä kuin keskeneräinen työ, se saattaa tulla uniin häiritsemään, muistuttamaan itsestään. Kun keskeneräisen kirjan lopulta kahlaa loppuun saattaa tulla fiilis, että miksi en sitä heti lukenut, kun oli ihan hyvä tai sitten tuntee turhautuneisuutta, kun haaskasi huonon kirjan takia arvokkaita lukuminuutteja. Toivon, että saan ainakin osan kirjoista loppuun ja koen onnistumisen ja toivottavasti olen tyytyväinen. Tarinalle pitää kuitenkin saada päätös, oli se sitten hyvä tai huono.
Keskeneräisyys saattaa johtua huonosta ajankohdasta tai sitten tuosta mihin aiemmin viittasin yksinkertaisesti siitä syystä, että kirja ei vain ole omaan mieleen. (taas muistui yksi keskeneräinen lisää --> 10 kirjaa) Muistan, kun luin Da Vinci -koodia, ensimmäiset lähes 100 sivua oli aika diipadaapaa, mutta sen jälkeen en pystynyt laskemaan kirjaa kädestäni. Matkustin tuolloin bussissa ja tuo kirja oli ainut, joka oli mukana, joten vaihtoehtoja ei ollut, mikä oli hyvä juttu, sillä kirja tuli ahmittua loppuun linja-autoasemalla täällä kotipäässä, kun en millään voinut jättää kesken. Kaipa sama ilmiö voisi toistua.
Tänään yritän jatkaa jotain keskeneräistä ja antaa sille vielä uuden mahdollisuuden.
lauantai 23. heinäkuuta 2011
Sophie Kinsella: Salaisuuksia ilmassa
Tämän kirjan olen halunnut lukea jo jonkin aikaan. Itse asiass ostinkin kirjan jo kerran, mutta unohdin pussin yleiseen vessaan ja palatessani varttia myöhemmin oli pussi viety. Toivottavasti meni tarpeeseen.
Lukiessani, mikä tapahtu eilisen illan aikana, oli koko ajan fiilis, että tämän olen lukenut aiemmn, vaikka tiedän, että en ole. Jotain hyvin samaa kuin Kinsellan kirjoissa muutenkin. Sehän on toisaalta hyvä juttu, sillä silloin tietää, että viihtyy.
Kinsellan kirjoista en ole lukenut ainuttakaan Himoshoppaajaa, jonka puutteen aion kyllä korjata aikanaan, sillä jostain kieroutuneesta syystä pidin Himoshoppaaja -elokuvasta. Palataan nyt kuitenkin tähän kirjaan. Kirjassa jälleen nuori nainen ja kokeneempi mies kohtaavat. Tapahtumissa on käänteitä, vastoinkäymisiä, väärinymmärryksi jne. eli tyypillisen romanttisen kirjan piirteet.
Kinsellan kirjat ovat hyvää viihdettä ja ajankulua sekä varmaankin ainutta kirjallisuuden lajia, jota tällaisessa 32 asteen helteessä pystyy lukemaan. Tosin aloitin eilen jälleen yhden klassikkohaasteen kirjoista. Kirjaston käynnin jälkeen kirjakasa keittiössä on saanut melkoiset mittasuhteet. Kuinka paljon ihania, lukemattomia kirjoja, tarinoita, ihmiskohtaloita aina kirjastossa onkaan.
Lukiessani, mikä tapahtu eilisen illan aikana, oli koko ajan fiilis, että tämän olen lukenut aiemmn, vaikka tiedän, että en ole. Jotain hyvin samaa kuin Kinsellan kirjoissa muutenkin. Sehän on toisaalta hyvä juttu, sillä silloin tietää, että viihtyy.
Kinsellan kirjoista en ole lukenut ainuttakaan Himoshoppaajaa, jonka puutteen aion kyllä korjata aikanaan, sillä jostain kieroutuneesta syystä pidin Himoshoppaaja -elokuvasta. Palataan nyt kuitenkin tähän kirjaan. Kirjassa jälleen nuori nainen ja kokeneempi mies kohtaavat. Tapahtumissa on käänteitä, vastoinkäymisiä, väärinymmärryksi jne. eli tyypillisen romanttisen kirjan piirteet.
Kinsellan kirjat ovat hyvää viihdettä ja ajankulua sekä varmaankin ainutta kirjallisuuden lajia, jota tällaisessa 32 asteen helteessä pystyy lukemaan. Tosin aloitin eilen jälleen yhden klassikkohaasteen kirjoista. Kirjaston käynnin jälkeen kirjakasa keittiössä on saanut melkoiset mittasuhteet. Kuinka paljon ihania, lukemattomia kirjoja, tarinoita, ihmiskohtaloita aina kirjastossa onkaan.
tiistai 19. heinäkuuta 2011
Day 30 – Your favorite book of all time
Tavallaanhan tätä on käsitelty kaikkien kohtien aikana. Paras omistamani kirja, onko tämä sama vai ei... Jotta nyt saisin vaihtelua listaan ja koska en osaa nimetä vain yhtä kirjaa, laitan tähän muutaman ehdokkaan, joista osa on jopa ennen mainitsemattomia.
1. E.M. Hull Sheikki
2. Walter Tevis Musta kuningatar
3. Dalton Trumbo Sotilaspoika
4. Michael Moorcock Katso ihmistä
5. Cormac McCarthy Tie
Järjestyksellä ei merkitystä. Nämä tulevat mieleen juuri nyt, tunnin päästä voisi listalla ollakin jotain muuta.
Tällaisiin haasteisiin onkin kiinnostava osallistua, tulee pohdittua omaa lukijuutta. Uusia saa ehdottaa.
1. E.M. Hull Sheikki
2. Walter Tevis Musta kuningatar
3. Dalton Trumbo Sotilaspoika
4. Michael Moorcock Katso ihmistä
5. Cormac McCarthy Tie
Järjestyksellä ei merkitystä. Nämä tulevat mieleen juuri nyt, tunnin päästä voisi listalla ollakin jotain muuta.
Tällaisiin haasteisiin onkin kiinnostava osallistua, tulee pohdittua omaa lukijuutta. Uusia saa ehdottaa.
maanantai 18. heinäkuuta 2011
Rhyannon Byrd: Suden ylpeys
Kirja on jatkoa Byrdin aiemmalle Suden taisto kirjalle. Tässä jatketaan siitä, mihin ensimmäisessä osassa jäätiin. Ihmissudet ja ns. puolisudet kuuluvat eri kastiin ja puolisusien tulee osoittaa kelvollisuutensa tappamalla luopioita. Tässä kirjassa seurataan luopion tappajan ja susiklaanin noidan, näkijän välistä rakkautta.
Jotenkin tämä sarja on tosi kiva, vaikka yhtymäkohtia löytyykin muihin sarjoihin, kuten jo Suden taisto -arviossa sanoinkin. En kuitenkaan koe sitä ongelmalliseksi, sillä tästä löytyy omalaatuisuutta ja suhteellisen onnistuneita hahmojakin.
Odotettavissa on vielä ainakin yksi kirja tähän lisää ja täytyy sanoa, että sitä odotankin suht innolla. Tässä linkki kirjan kuvaukseen.
Jotenkin tämä sarja on tosi kiva, vaikka yhtymäkohtia löytyykin muihin sarjoihin, kuten jo Suden taisto -arviossa sanoinkin. En kuitenkaan koe sitä ongelmalliseksi, sillä tästä löytyy omalaatuisuutta ja suhteellisen onnistuneita hahmojakin.
Odotettavissa on vielä ainakin yksi kirja tähän lisää ja täytyy sanoa, että sitä odotankin suht innolla. Tässä linkki kirjan kuvaukseen.
Day 29 – A book everyone hated but you liked
Kaikkien vihaaminen on hyvin absoluuttinen määre. Toisaalta, mistä tiedän, mitä kaikki vihaavat. Tämä on nyt jotenkin huono ja vaikea väite. Itse en keskustele kirjoista muiden kanssa, en käy keskustelua myöskään keskustelupalstoilla. Blogeista luen arvioita, mutta toisaalta niiden kirjat eivät välttämättä käy yksiin omien lukuinnostusten kanssa.
Niinpä kieltäydyn vastaamasta tähän, koska koen, että minun on mahdotonta määritellä tällaista kirjaa.
Niinpä kieltäydyn vastaamasta tähän, koska koen, että minun on mahdotonta määritellä tällaista kirjaa.
sunnuntai 17. heinäkuuta 2011
Day 28 – Favorite title
Näitähän tulee aina välillä eteen, osan luen, osaa en. Yksi, mikä tulee heti mieleen on Pyörälläajamisentaito, en nyt muista kirjoitettiinko nimessä yhteen. Se on mielenkiintoinen nimi. Kirjakin on minulla, kesken tosin vielä.
Vastaukseksi tähän on pakko sanoa Stieg Larssonin Miehet, jotka vihaavat naisia. Nimi on hieno ja kirjassa näitä miehiä löytyy, mutta ei suoraan sanoen, vaan tulkiten.
Vastaukseksi tähän on pakko sanoa Stieg Larssonin Miehet, jotka vihaavat naisia. Nimi on hieno ja kirjassa näitä miehiä löytyy, mutta ei suoraan sanoen, vaan tulkiten.
lauantai 16. heinäkuuta 2011
Day 27 – The most surprising plot twist or ending
Näiden muisteleminen on hankalaa. Muistan toki lukeneeni kirjoja, joiden päätyttyä muistan miettineeni, että olipa loppu, mutta muistanko kirjaa nyt, no en. Yksi kuitenkin muistuu nyt mieleen eli Joe Hill ja Sydämen muotoinen rasia. Siinä oli hyvin kiehtova tarina, jossa oli yllättäviä käänteitä. Myös hyvin suositeltavaa luettavaa.
Simon Lelic: Katkeamispiste
Kirja kertoo henkisestä ja fyysisestä kiusaamisesta monella eri tasolla. Tarina kertoo poliisista, joka tutkii kouluampumista. Ampujana on ollut opettaja ja kuolleiden joukossa oppilaita ja opettaja. Kirja jaksottuu todistajalausuntoihin, joissa haetaan taustaa ampumiselle sekä naispoliisin jaksoihin, joissa käsitellään nykyhetkeä.
Pidin kirjasta aivan suunnattomasti. Aiheen synkkyydestä huolimatta se käsittelee aihetta hyvin objektiivisesti. Kirja on todella monikerroksinen ja -ulotteinen. Itse opettajana pystyin kuvittelemaan ainakin osittain tilanteen ja sen lohduttomuuden.
Aihe on vakava ja monelle jokapäiväistä, joten tärkeää, että siitä kirjoitetaan. Asioihin pitää puuttua ja tämäkin kirja loppuu valonpilkahdukseen. Synkkää, mutta suositeltavaa luettavaa.
Pidin kirjasta aivan suunnattomasti. Aiheen synkkyydestä huolimatta se käsittelee aihetta hyvin objektiivisesti. Kirja on todella monikerroksinen ja -ulotteinen. Itse opettajana pystyin kuvittelemaan ainakin osittain tilanteen ja sen lohduttomuuden.
Aihe on vakava ja monelle jokapäiväistä, joten tärkeää, että siitä kirjoitetaan. Asioihin pitää puuttua ja tämäkin kirja loppuu valonpilkahdukseen. Synkkää, mutta suositeltavaa luettavaa.
perjantai 15. heinäkuuta 2011
Day 26 – A book that changed your opinion about something
Tämäkään ei ole vaikea, onneksi näin.
Yksi koskettavimpia ja omaa uranvalintaakin mietityttävä kirja on Rachel Carson ja Äänetön kevät. Tämä ei siis ole fiktiivinen romaani, vaan ehkä enemmän tietokirja. Kirja kertoo 1960-luvun Yhdysvalloista ja siitä, kuinka sumeilematta yritykset käyttivät luontoa hyväkseen. Saasteita, myrkkyjä ja muuta sontaa levitettiin joka paikkaan välittämättä seurauksista. Tältä ajalta Suomestakin voi muistaa esim. Porin silmättömät silakat eli sama meininkin oli vallalla ympäri maailmaa, mutta Usa tietenkin kokonsa ja myös ahneutensa vuoksi oli paikka, jossa tilanne kärjistyi.
Carsonin kirjaa pidetään yhtenä ympäristötietoisuuden leviämisen ja alkamisen peruskirjana. Se on kirjoitettu loistavasti ja koskettavasti, vaikka käsitteleekin yrityksiä ja ympäristörikoksia. Kirjan nimi Äänetön kevät viittaa kevääseen, jossa ei kuulunut linnunlaulua, koska kaikki linnut olivat kuolleet.
Yksi koskettavimpia ja omaa uranvalintaakin mietityttävä kirja on Rachel Carson ja Äänetön kevät. Tämä ei siis ole fiktiivinen romaani, vaan ehkä enemmän tietokirja. Kirja kertoo 1960-luvun Yhdysvalloista ja siitä, kuinka sumeilematta yritykset käyttivät luontoa hyväkseen. Saasteita, myrkkyjä ja muuta sontaa levitettiin joka paikkaan välittämättä seurauksista. Tältä ajalta Suomestakin voi muistaa esim. Porin silmättömät silakat eli sama meininkin oli vallalla ympäri maailmaa, mutta Usa tietenkin kokonsa ja myös ahneutensa vuoksi oli paikka, jossa tilanne kärjistyi.
Carsonin kirjaa pidetään yhtenä ympäristötietoisuuden leviämisen ja alkamisen peruskirjana. Se on kirjoitettu loistavasti ja koskettavasti, vaikka käsitteleekin yrityksiä ja ympäristörikoksia. Kirjan nimi Äänetön kevät viittaa kevääseen, jossa ei kuulunut linnunlaulua, koska kaikki linnut olivat kuolleet.
torstai 14. heinäkuuta 2011
Day 25 – A character who you can relate to the most
Argh, tosi vaikeeta.
Jotenkin tällä hetkellä pystyn hyvin kuvittelemaan tunnetiloja, joita kirjan Katkeamispiste opettajalla Samuelilla on. Aloitin kirjan eilen ja opettaja, kun olen itsekin, osaan kuvitella oman suhtautumiseni ja mitan täyttymiseni hyvin. Tosin lopputulos minun kohdallani tuskin olisi se, mikä kirjassa. Tästä kirjasta kuitenkin enemmän varmaankin viikonloppuna.
Tuntuu, että pystyn samaistumaan aika hyvin kulloisenkin kirjan johonkin henkilöön, toki vain, jos kirja on hyvin kirjoitettu, että henkilö on samaistumisen arvoinen. Nyt on kyllä niin ahdistava aihe, että en yksinkertaisesti pysty nimeämään vain yhtä henkilöä, sillä samaistumisen kohde vaihtelee kirjoittain ja kenestäkään ei oikeastaan ole tullut sellaista mielikuvaa, että toi on juuri kuin mä. Tietyt fiilikset ja tapahtumat ovat samankaltaisia oman elämäni kanssa, kuten esim. Riikka Pulkkisen Rajassa ollut teinityttö. Pystyin samaistumaan hänen olotilaansa, mutta en oikein muuhun. Vihervaaran Anna taas ehkä oli henkilö, jollainen olisin halunnut olla jne.
Jotenkin tällä hetkellä pystyn hyvin kuvittelemaan tunnetiloja, joita kirjan Katkeamispiste opettajalla Samuelilla on. Aloitin kirjan eilen ja opettaja, kun olen itsekin, osaan kuvitella oman suhtautumiseni ja mitan täyttymiseni hyvin. Tosin lopputulos minun kohdallani tuskin olisi se, mikä kirjassa. Tästä kirjasta kuitenkin enemmän varmaankin viikonloppuna.
Tuntuu, että pystyn samaistumaan aika hyvin kulloisenkin kirjan johonkin henkilöön, toki vain, jos kirja on hyvin kirjoitettu, että henkilö on samaistumisen arvoinen. Nyt on kyllä niin ahdistava aihe, että en yksinkertaisesti pysty nimeämään vain yhtä henkilöä, sillä samaistumisen kohde vaihtelee kirjoittain ja kenestäkään ei oikeastaan ole tullut sellaista mielikuvaa, että toi on juuri kuin mä. Tietyt fiilikset ja tapahtumat ovat samankaltaisia oman elämäni kanssa, kuten esim. Riikka Pulkkisen Rajassa ollut teinityttö. Pystyin samaistumaan hänen olotilaansa, mutta en oikein muuhun. Vihervaaran Anna taas ehkä oli henkilö, jollainen olisin halunnut olla jne.
keskiviikko 13. heinäkuuta 2011
Tulevaisuuden luettavat
Keräilen tähän muistin jatkeeksi ja ehkä muillekin vinkiksi kirjoja, jotka haluan lukea.
Andrea Maria Schenkel: Hiljainen kylä
Andrea Maria Schenkel: Tapaus Kalteiss
Michael Moorcock (suomennetut)
Matt Haig: Radleyn perhe
Marianne Cedervall: Ajattelen sinua kuolemaasi saakka
Andrea Maria Schenkel: Hiljainen kylä
Andrea Maria Schenkel: Tapaus Kalteiss
Michael Moorcock (suomennetut)
Matt Haig: Radleyn perhe
Marianne Cedervall: Ajattelen sinua kuolemaasi saakka
Day 24 – A book that you wish more people would’ve read
Oih, tätä olen odottanut jo pidemmän aikaa. Tähän minulla on aivan loistava kirja tarjota, Michael Moorcock ja Katso ihmistä. Kirja on loistava kertomus aikamatkustamisesta Jeesuksen aikoihin. Se on tarina ihmisestä, uskomuksista. Tämän luettuani olin hetken puulla päähän lyöty.
Suosittelen ehdottomasti.
Suosittelen ehdottomasti.
tiistai 12. heinäkuuta 2011
Lynn Erickson: Määränpää tuntematon
Ei sitten millään maistu klassikko ja eilen vielä kirjastosta tarttui mukaan useampi kiinnostava kirja mukaan.
Tämä kuitenkin taattua Harlequin laatua eli hyvää ajanvietettä. Tarina kertoo sijaisäidistä, joka kaappaa lapsensa menettämisen pelosta ja tapaa karkumatkallaan elämän kolhiman entisen poliisin, joka alkaa auttaa häntä. Tietäähän sen, että puhtoinen nainen ja vähän kärsinyt mies rakastuvat jne.
Eipä tästäkään mitään syvällisyyttä löydä edes hakemalla. Toki kuvaus Amerikan oikeusjärjestelmästä kolahtaa taas tiukasti epäoikeudenmukaisuudellaan. Tarina voisi olla kenties tottakin, toivottavasti ei kuitenkaan.
Ajanvietettä oli, mutta ei sen enempää. Seuraavaksi käyn teinifantasian kimppuun.
Tämä kuitenkin taattua Harlequin laatua eli hyvää ajanvietettä. Tarina kertoo sijaisäidistä, joka kaappaa lapsensa menettämisen pelosta ja tapaa karkumatkallaan elämän kolhiman entisen poliisin, joka alkaa auttaa häntä. Tietäähän sen, että puhtoinen nainen ja vähän kärsinyt mies rakastuvat jne.
Eipä tästäkään mitään syvällisyyttä löydä edes hakemalla. Toki kuvaus Amerikan oikeusjärjestelmästä kolahtaa taas tiukasti epäoikeudenmukaisuudellaan. Tarina voisi olla kenties tottakin, toivottavasti ei kuitenkaan.
Ajanvietettä oli, mutta ei sen enempää. Seuraavaksi käyn teinifantasian kimppuun.
Day 23 – A book you wanted to read for a long time but still haven’t
Tätä kohtaa olen kauhunsekaisin tuntein odottanut. Nyt voin myöntää lukemattomuuteni ja kiinnostukseni enemmän ns. roskakirjallisuutta kohtaan, jos se ei vielä ole käynyt selväksi.
Tämä on myös helppo valinta. Olen aina halunnut lukea Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläisen. Olen jopa hankkinut kirjan itselleni, jotta kynnys olisi mahdollisimman pieni, mutta en ole saanut aikaiseksi. Nolottaa jopa myöntää.
Tämä on myös helppo valinta. Olen aina halunnut lukea Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläisen. Olen jopa hankkinut kirjan itselleni, jotta kynnys olisi mahdollisimman pieni, mutta en ole saanut aikaiseksi. Nolottaa jopa myöntää.
maanantai 11. heinäkuuta 2011
Day 22 – Favorite book you own
Kuten jo jossain bloggauksessa totesinkin, omistan suurimman osan tänne kirjoittamistani kirjoista. Kirjoja on kaikkialla. Mieheni, joka ei lue kuin päivän lehden, motkottaakin säännöllisin väliajoin kirjapinoista. On siis vaikeaa miettiä, mikä on suosikkikirjani kaikista omistamistani.
Muutamaa kirjaa olen oikein metsästänyt, kuten esim. Teviksen Mustaa kuningatarta sekä Woodiwissin Liekkiä ja kukkaa. Molemmat ovat myös lempikirjojani. Tässä kuitenkin palaan myös muihin aisteihin eli miltä kirja tuntuu ja tällöin on pakko vastata taas Hull ja Sheikki.
Mainitsinkin jo aiemmin, että kirja on 1930-luvulta, mikä tarkoittaa, että se on ajan patinoima. Tuoksuu vanhalta. Sivut ovat huokoiset, siis kaikinpuolin ihana. Voisin vaikka yrittää ottaa kuvankin.
Muutamaa kirjaa olen oikein metsästänyt, kuten esim. Teviksen Mustaa kuningatarta sekä Woodiwissin Liekkiä ja kukkaa. Molemmat ovat myös lempikirjojani. Tässä kuitenkin palaan myös muihin aisteihin eli miltä kirja tuntuu ja tällöin on pakko vastata taas Hull ja Sheikki.
Mainitsinkin jo aiemmin, että kirja on 1930-luvulta, mikä tarkoittaa, että se on ajan patinoima. Tuoksuu vanhalta. Sivut ovat huokoiset, siis kaikinpuolin ihana. Voisin vaikka yrittää ottaa kuvankin.
sunnuntai 10. heinäkuuta 2011
Day 21 – Favorite book from your childhood
Omistin lapsena vain muutamia kirjoja, nyt aikuisena olen korjannut tuonkin puutteen. Jos tässä ymmärrän lapsuudeksi ajan, jolloin en vielä aktiivisesti itse lukenut kauhean paljon, niin lempikirjani oli silloin ja vähän isompanakin Knutssonin Pekka Töpöhäntä Amerikassa.
Pekka Töpöhännät ovat muutoin vallan mainioita kirjoja, joissa on jännitystä ja romantiikkaa sekä seikkailuita. Lisäksi on mielenkiintoista seurata Pekan, Monnin ja Pillin sekä Pullan edesottamuksia.
Pekka Töpöhännät ovat muutoin vallan mainioita kirjoja, joissa on jännitystä ja romantiikkaa sekä seikkailuita. Lisäksi on mielenkiintoista seurata Pekan, Monnin ja Pillin sekä Pullan edesottamuksia.
Linda Howard: Vieressä ja vaarassa
Uusi Howard tuli ahmittua eilen illalla. Howardin kirjat ovat siitä hyviä, että niitä lukee nopeasti, jos se nyt on hyvä piirre kirjassa.
Tämä kirja ei mielestäni kuulu Howardin parhaimmistoon, vaikka ihan kiva olikin. Tarinassa mies ja nainen joutuvat lentoturman seurauksena kaksin vuoristoon loukkaantuneina, ei kuitenkaan liian loukkaantuneina. Kuten arvata saattaa molemmat ovat olleet toisiaan kohtaan epäluuloisia ennen onnettomuutta. Toisella, tällä kertaa naisella, on ongelmia taustalla, jotka vaikuttavat hänen haluunsa ja kykyynsä rakastaa. Tyypillinen tarina siis.
Aivot ovat helteen turvottamat, joten kovinkaan älyllisen kirjan lukeminen ei ehkä olisi mahdollistakaan, jotenkin vain nyt toivon jotain sisältöä, katsotaan löytyykö sitä. Uusi lähti lukuun aamulla.
Tämä kirja ei mielestäni kuulu Howardin parhaimmistoon, vaikka ihan kiva olikin. Tarinassa mies ja nainen joutuvat lentoturman seurauksena kaksin vuoristoon loukkaantuneina, ei kuitenkaan liian loukkaantuneina. Kuten arvata saattaa molemmat ovat olleet toisiaan kohtaan epäluuloisia ennen onnettomuutta. Toisella, tällä kertaa naisella, on ongelmia taustalla, jotka vaikuttavat hänen haluunsa ja kykyynsä rakastaa. Tyypillinen tarina siis.
Aivot ovat helteen turvottamat, joten kovinkaan älyllisen kirjan lukeminen ei ehkä olisi mahdollistakaan, jotenkin vain nyt toivon jotain sisältöä, katsotaan löytyykö sitä. Uusi lähti lukuun aamulla.
lauantai 9. heinäkuuta 2011
Tuija Lehtinen: Kolme miestä netissä
Tämä Lehtinen bongattiin kirjaston pikalainoista, vain viikko aikaa lukea. No, eihän tällaisen lukemiseen mene pitkää aikaa, vaikka kyseinen kirja ei mielestäni kauhean hyvä ollutkaan. Liian vähän romantiikkaa, liikaa gradun tekemistä.
Kirja kertoo siis nuoresta naisesta, jolla on gradu tekemättä, elämä hajallaan, vaikea äitisuhde ja kolme miestä nettirakastajina. Kirja keskittyy naista graduun ja äitiin, jotka myös limittyvät. Aiheena sinänsä ihan kiinnostava ja mukavaa ihmissuhdesotkua, mutta jotenkin tuon gradun tekeminen kirjassa ahdisti.
Mukavaa viihdettä, mutta liian vähän romantiikkaa. Se on mielipiteeni. Aikaisemmissa Lehtisen kirjoissa nimenomaan romantiikkaa on ollut enemmän.
Kirja kertoo siis nuoresta naisesta, jolla on gradu tekemättä, elämä hajallaan, vaikea äitisuhde ja kolme miestä nettirakastajina. Kirja keskittyy naista graduun ja äitiin, jotka myös limittyvät. Aiheena sinänsä ihan kiinnostava ja mukavaa ihmissuhdesotkua, mutta jotenkin tuon gradun tekeminen kirjassa ahdisti.
Mukavaa viihdettä, mutta liian vähän romantiikkaa. Se on mielipiteeni. Aikaisemmissa Lehtisen kirjoissa nimenomaan romantiikkaa on ollut enemmän.
Day 20 – Favorite romance book
Ah, lempi genreni.
Näitähän on monia, mutta tähän on ihan ehdottomasti vastattava Hull ja Sheikki.
Kirja on tosiaan kirjoitettu muistaakseni 1920-luvulla, mutta se sisältää ihanasti romantiikkaa, seikkailua, salaisuuksia ja jännitystä. Omistan kirjasta laitoksen jostain 30-luvulta ja pelkästään sen lukeminen ja koskeminen saa väristyksiä aikaan. Myös elokuva tästä eli Valentinon tähdittämänä on aivan hurmaava.
Näitähän on monia, mutta tähän on ihan ehdottomasti vastattava Hull ja Sheikki.
Kirja on tosiaan kirjoitettu muistaakseni 1920-luvulla, mutta se sisältää ihanasti romantiikkaa, seikkailua, salaisuuksia ja jännitystä. Omistan kirjasta laitoksen jostain 30-luvulta ja pelkästään sen lukeminen ja koskeminen saa väristyksiä aikaan. Myös elokuva tästä eli Valentinon tähdittämänä on aivan hurmaava.
perjantai 8. heinäkuuta 2011
Day 19 – Favorite book turned into a movie
Voi apua, elokuvathan ovat pääsääntöisesti huonompia kuin kirjat. Tässä nyt ei kysytä paras kirjasta tehty elokuva, mutta saatan vastata niin.
Mielestäni onnistunut elokuva on tehty Larssonin Miehet, jotka vihaavat naisia kirjasta. Tosin tässäkin kirja on paljon parempi.
Mielestäni onnistunut elokuva on tehty Larssonin Miehet, jotka vihaavat naisia kirjasta. Tosin tässäkin kirja on paljon parempi.
torstai 7. heinäkuuta 2011
Day 18 – A book that disappointed you
Näitähän on monia. Odotukset ovat monien kirjojen kohdalla melko korkealla joko takakannen tai hypetyksen vuoksi.
Vastaan tähän kuitenkin nyt Sofi Oksasen Puhdistus, joka yhä edelleen lojuu keskeneräisenä tuossa pöydällä.
Vastaan tähän kuitenkin nyt Sofi Oksasen Puhdistus, joka yhä edelleen lojuu keskeneräisenä tuossa pöydällä.
keskiviikko 6. heinäkuuta 2011
Day 17 – Favorite quote from your favorite book
Näitähän en muista ikinä. Aistin kirjoista fiiliksen, ilmapiirin, en muista sanoja enkä etenkään sitaatteja. Muutoinkin olen todella huono muistamaan mitään sanasta sanaan ulkoa.
Vastaan siis tähän, että sellaista ei ole.
Vastaan siis tähän, että sellaista ei ole.
Tuija Lehtinen: R.I.P.
Olen siis yhä kirjanostokiellossa, mutta sehän ei tietenkään koske tosi edullisia kirjoja, joten tämä tarttuin Prismasta koriin 3.95. Lukaisin kuopuksen päikkäreiden aikana.
Kiva teiniromaani näin aikuisellekin. Kirja kertoo bändin roudarista, tytöistä, oman itsensä etsimisestä ja hyväksymisestä. Ihan kivaa ajanvietettä siis.
Itse olin jo niin vanha Lehtisen teinikirjojen ilmestymisen aikaan, että ne jäivät tyystin lukematta nuorempana, nyt vanhempana olen niitä aina bongaillut esikoisen kirjakorista. Hyviä ovat.
Kirjastosta tarttui mukaan Lehtisen aikuiskirjakin, joten Lehtistä kohta lisää. Nämä tuntuvat jo vähän kuin tenttikirjojen korvikkeilta. En vaan millään pääse eteenpäin tuossa Tuulen viemään lukemisessä.
Kiva teiniromaani näin aikuisellekin. Kirja kertoo bändin roudarista, tytöistä, oman itsensä etsimisestä ja hyväksymisestä. Ihan kivaa ajanvietettä siis.
Itse olin jo niin vanha Lehtisen teinikirjojen ilmestymisen aikaan, että ne jäivät tyystin lukematta nuorempana, nyt vanhempana olen niitä aina bongaillut esikoisen kirjakorista. Hyviä ovat.
Kirjastosta tarttui mukaan Lehtisen aikuiskirjakin, joten Lehtistä kohta lisää. Nämä tuntuvat jo vähän kuin tenttikirjojen korvikkeilta. En vaan millään pääse eteenpäin tuossa Tuulen viemään lukemisessä.
tiistai 5. heinäkuuta 2011
Day 16 – Favorite female character
Tämähän oli tietenkin odotettavissa edellisen jälkeen. Tähänkin on monta vaihtoehtoa: Anna, Maria Kallio, Neiti Etsivä jne. Taidan vastata tähän Vihervaaran Anna. Hänen kanssaan olen viettänyt monta rattoisaa tuntia
maanantai 4. heinäkuuta 2011
Day 15 – Favorite male character
En yleensä kirjaa lukiessani edes mieti tällaisia asioita. Toisista kirjojen henkilöistä tulee ystäviä, toisista rakastettuja ja toisista vihamiehiä. Tähän olisi helppo vastata Edward, mutta luulen, että osa Edwardin viehätysvoimasta tulee elokuvien kautta, joten enpä häntä vastaakaan.
Yksi mies nousee ylitse muiden. Tämä on Rollo Victoria Holtin kirjasta Paholaisratsastaja. Sitä, miksi hän vaikuttaa näin minuun, en tiedä, mutta hän on lähes ainoa henkilö, jonka muistan nimeltä ja muutoinkin, vaikka kirjaa en olisi aikoihin lukenut. Yritin sentään keksiä jotain ns. fiksua, mutta en löytänyt päästäni.
Yksi mies nousee ylitse muiden. Tämä on Rollo Victoria Holtin kirjasta Paholaisratsastaja. Sitä, miksi hän vaikuttaa näin minuun, en tiedä, mutta hän on lähes ainoa henkilö, jonka muistan nimeltä ja muutoinkin, vaikka kirjaa en olisi aikoihin lukenut. Yritin sentään keksiä jotain ns. fiksua, mutta en löytänyt päästäni.
sunnuntai 3. heinäkuuta 2011
Day 14 – Favorite book of your favorite writer
Jatkan listaa yksi kerrallaan, vaikka olinkin viikon poissa. Näin ei tarvitse samana päivänä postata liian monta kirjoitusta.
Lempikirjailijakseni valitsin Stephenie Meyerin. Olen lukenut hänen kaikki kirjansa, paitsi Vieras on kesken, jotenkin en ole päässyt sen sisälle. Twilight -trilogia on tietenkin loistava, mutta näistä en osaa valita yhtä ylitse muiden, vaikka Aamunkoi onkin niistä suosikkini. Paras kirja, jonka kuitenkin Meyerilta olen lukenut on The Short second life of Bree Tanner. Luin sen englanniksi ja pidin aivan hurjasti. Siinä ei ollut turhaa, vain selkeä, lyhyt tarina, jonka loppu oli tiedossa.
Lempikirjailijakseni valitsin Stephenie Meyerin. Olen lukenut hänen kaikki kirjansa, paitsi Vieras on kesken, jotenkin en ole päässyt sen sisälle. Twilight -trilogia on tietenkin loistava, mutta näistä en osaa valita yhtä ylitse muiden, vaikka Aamunkoi onkin niistä suosikkini. Paras kirja, jonka kuitenkin Meyerilta olen lukenut on The Short second life of Bree Tanner. Luin sen englanniksi ja pidin aivan hurjasti. Siinä ei ollut turhaa, vain selkeä, lyhyt tarina, jonka loppu oli tiedossa.
Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras
Yllätyin, kun löysin tämän kirjan ihan vain kirjaston hyllystä. Olin kuvitellut, että varauslistat olisivat hyvinkin pitkät. Onnellisuudentunne kirjan löytymisestä oli todella hieno.
Tätäkin kirjaa on hehkutettu etukäteen hyvin paljon. Näin taas sitten suurin odotuksin eteenpäin.
Tämä lienee ensimmäinen ihan oikea scifi-kirja, johon olen ylipäätään tarttunut. Kokemus myös sellaisenaan uusi. Klassikkolistalleni tuli kuitenkin Säätiö-trilogia, joten lisääkin on luvassa.
Ongelmia aiheutti hieman alussa scifimäiset termit ja asiat. Ne oli kuitenkin hienovaraisesti selitetty kirjan kuluessa, joten eivät haitanneet lukukokemusta loppuun asti. Kirjahan aloittaa sarjan ja sen jotenkin huomasi kirjasta. Tahti kiihtyi loppua kohden ja pidin juuri lopusta todella paljon. Outoa sanoa, mutta henkilöhahmot, jos ne nyt henkilöitä ovat, olivat hyviä, kiinnostavia ja herättivät sympatiaa.
Kaiken kaikkiaan oikein mukava lukukokemus. Odotan innolla jatkoa.
Tätäkin kirjaa on hehkutettu etukäteen hyvin paljon. Näin taas sitten suurin odotuksin eteenpäin.
Tämä lienee ensimmäinen ihan oikea scifi-kirja, johon olen ylipäätään tarttunut. Kokemus myös sellaisenaan uusi. Klassikkolistalleni tuli kuitenkin Säätiö-trilogia, joten lisääkin on luvassa.
Ongelmia aiheutti hieman alussa scifimäiset termit ja asiat. Ne oli kuitenkin hienovaraisesti selitetty kirjan kuluessa, joten eivät haitanneet lukukokemusta loppuun asti. Kirjahan aloittaa sarjan ja sen jotenkin huomasi kirjasta. Tahti kiihtyi loppua kohden ja pidin juuri lopusta todella paljon. Outoa sanoa, mutta henkilöhahmot, jos ne nyt henkilöitä ovat, olivat hyviä, kiinnostavia ja herättivät sympatiaa.
Kaiken kaikkiaan oikein mukava lukukokemus. Odotan innolla jatkoa.
Bella Bauer: Hautanummi
Luin tämän noin viikko sitten, mutta lähdimme yllättävälle lomareissulle, joten bloggaaminen jäi.
Luin monta ylistävää arvostelua tästä kirjasta ennen lukua, joten odotukset olivat ylhäällä. Osaltaan odotukset täyttyivät osaltaan eivät.
Bauer kirjoittaa kirjan lopussa, että kirjasta ei pitänyt tulla alunperin jännäri, vaan ihmissudekirja. Tämä osaltaan heijastuikin ensimmäisistä muutamasta kymmenestä sivusta. Jännitys kasvoi oivasti kirjan kuluessa ja oli sellaista hienovaraista jännitystä.
Pidin kirjasta loppujen lopuksi. Vaikka aihe on iljettävä, on kirja rakennettu hienosti. Pidän sellaisista biiseistäkin, jotka kasvavat loppua kohden ja tämä kirja kasvoi. Loppu oli ehkä hieman yllättävä, mutta nopea. Siinä ei jääty märehtimään asioilla, vaan lopetettiin hienosti ja nopeasti.
Luin monta ylistävää arvostelua tästä kirjasta ennen lukua, joten odotukset olivat ylhäällä. Osaltaan odotukset täyttyivät osaltaan eivät.
Bauer kirjoittaa kirjan lopussa, että kirjasta ei pitänyt tulla alunperin jännäri, vaan ihmissudekirja. Tämä osaltaan heijastuikin ensimmäisistä muutamasta kymmenestä sivusta. Jännitys kasvoi oivasti kirjan kuluessa ja oli sellaista hienovaraista jännitystä.
Pidin kirjasta loppujen lopuksi. Vaikka aihe on iljettävä, on kirja rakennettu hienosti. Pidän sellaisista biiseistäkin, jotka kasvavat loppua kohden ja tämä kirja kasvoi. Loppu oli ehkä hieman yllättävä, mutta nopea. Siinä ei jääty märehtimään asioilla, vaan lopetettiin hienosti ja nopeasti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)