Simona Ahrnstedt: Skandaalinkäryä

Takakannen kuvaus "Yöllinen kohtaaminen, jolla on järisyttävät seuraukset...". Kirjojen takakannet ovat muuttuneet samanlaisiksi kuin uutissivustot, klikkipohjaisiksi. Lue, mitä yöllä tapahtui. No, luin. Tuo lause ei kuvaa kirjaa, vaikka toki siinä on yöllinen kohtaaminen. 

Kirja sijoittuu vuoteen 1685. Nyt täytyy myöntää, että ajallinen kuvaus oli jotenkin niin pielessä, että ajoittain oikein ärsytti. Magdalena on 26-vuotias eli kyseisen ajan mittapuun mukaan liian vanha naimisiin. Hänen vanhempansa ovat kuolleet ja jättäneet hänet puille paljaille. Niinpä, kun tulee pyyntö ryhtyä nuoren Venuksen esiliinaksi pahamaineisen kreivi Gripklonin juhliin, Magdalena ottaa työn vastaan iloiten. Kuten ei aiemmassakaan Ahrnstedtin teoksessa, tässäkään ei ole mitään genrelle uutta, mutta hyvin koukuttava teos kuitenkin.

Käy niin, että Magdalena tosiaan kohtaa kreivi Gripklonin yöllä hieman epämääräisessä tilanteessa ja vastenmielisyys on molemminpuoleinen, vai onko... Kun vielä miehet löyvät vetoa, että kreivi ei pysty saamaan vanhaapiikaa innostumaan itsestään, on soppa jo melko hyvin kasattu. Monta ihan perusjuttua, jotka Barbara on minulle opettanut kirjoissaan. 

Vaikka mitään uutta ihmeellistä ei ollut, kirja koukutti minut ihan täysin ja luin sen muutamassa tunnissa vajoten täysin sen maailmaan. Tällaiset kirjat ovat hyvin rentouttavia, mutta niiden jälkeen jää vähän tyhjä olo, koska ne ovat kuitenkin vain täyttäneet jonkin tarpeen. Tässä tapauksessa viihdyttäneet, mutta eivät ruokkineet sielua. Nyt juuri kuitenkin viihdyttävyys on ihan riittävä, sieluani voin ruokkia muulla tavoin ja toisella kirjalla.

Se, mikä on ihanaa, on, että olen saanut lukuintoni takaisin.

Liane Moriarty: Mustat valkeat valheet

Olen Moriartya yrittänyt lukea aiemmin, siinä kuitenkaan onnistumatta. Tämäkään teos ei herättänyt mitään suurta intoa, mutta kun muutaman kymmenen sivun jälkeen tajusin kirjaan pohjautuvan suositun HBO:n sarjan, joten en myöskään ole katsonut muutamaa minuuttia kauemmin, sitkeästi luin kirjan loppuun. On myönnettävä, että ajoittain kirja koukutti, sen verran hienosti se oli rakennettu. Kirjan takakansi on taas täynnä mitä kehuvampia kommentteja, joista en taaskaan allekirjoita yhtään. Hyvin ne kuitenkin myivät minulle kirjan.

Alusta asti on selvää, että Pirriween alakoulun vanhempien visailuillassa kuolee joku vanhemmista, mutta kuka, miksi ja miten on se kirjan koukuttava osuus. Esikouluikäisten lasten äitien elämä ja salaisuudet eivät niinkään. Osaksi myös se, mitä olen tv-sarjasta nähnyt häiritsi lukemistani. Näin näyttelijät liian hyvin rooleissaan. 

Kaikilla on siis salaisuuksia, eikä moni asia ole niin kuin pinnalta näyttää. Hyvin tyypillinen lähtökohta. Kirja on kuitenkin rakennettu nerokkaasti. Koska on alusta asti selvää, että joku murhataan, avataan vyyhtiä ja paljastetaan salaisuuksia pikku hiljaa. Annetaan vääriä johtolankoja tai oikeastaan kerrotaan asioista vain jotain, ihan niin kuin elämässäkin. Et koskaan voi tuntea toista täydellisesti. 

Mutta joo, kirjan loppuosa oli se, jonka ahmin yhdeltä istumalta, alkuun meni useampi sessio. Koska aiempia Moriartyja olen lukenut vain muutaman kymmenen sivun verran, en osaa verrata tätä niihin. Kiinnostava kirja on tietenkin myös siksi, että siitä tehty sarja on hyvin suosittu. Yritin luettuani jälleen katsoa sitä, mutta ensimmäisen jakson puoliväli oli se, mihin jälleen jäin. Ei ole vain minun juttuni. Kirja, no ehkä vähän enemmän.

Simona Ahrnstedt: Sitoumuksia

Elämässäni on ollut suuri aukko historiallisten romanttisten kirjojen kohdalla. Olen lukenut kaikki Utrioni,  Vuori ei ole ihan mitä olen hakenut, vaikka nekin kaikki olen lukenut. On vaikeaa löytää uutta, etenkin sellaista, josta pitäisi. (Vinkkejä otetaan myös vastaan :)) Nyt onneksi löytyi vahingossa kaupan pokkarihyllyn kautta piti mennä kuitenkin. Ostin ensin tarjouksessa olleen Ahrnstedtin nykypäivään sijoittuvan kirjan, josta en ole vielä blogannutkaan. Ja sitä kautta löytyivät myös nämä historialliset kirjat, joita tosin vain on kolme kirjaston tietokannassa, joten lyhyt on tämä ilo.

Sitoumuksia sijoittuu Ruotsiin 1300 -luvulle. Se on pakko ihan alkuun todeta, että historiallinen tarkkuus ei tunnu olevan kirjailijalle kovinkaan tärkeää tai tällaisen kuvan sain. Kun ei anna sen häiritä, on kirja oikein viihdyttävä. 

Markus Järn on kuninkaan soturi, joka lähettää sotilaansa hakemaan itselleen naisen läheisestä kylästä. Markukselle tuodaan vahingossa tilallisen tytär Illliana. Illianan maine on nyt mennyttä ja Markus pakotetaan naimaan tämä. Pakko on molemminpuoleinen. Tässä lähtökohta, hyvin tyypillinen romanttiselle kirjallisuudelle ja pakkohan se on myöntää, että kirja ei tuo mitään uutta genreen, mutta se ei haittaa. 

Ahrnstedt on höystänyt romantiikkaa kevyillä eroottisilla kohtauksilla, jotka ovat ihan kivoja. Ihan kiva, voisi kuvata myös koko kirjaa. Mukavaa, hieman koukuttavaa viihdettä. Sellaista, mitä on mukava lukea sohvan nurkassa. Sen verran pakkomielteiseksi itseni kuitenkin sain, että varasin kirjastosta kirjailijan loputkin suomennetut kirjat. Elämässä on nyt sellainen vaihe, jälleen, että tarvitsee pakoa todellisuudesta.

Camilla Läckberg: Kultahäkki (äänikirja)

Vähän noloakin ehkä myöntää, että en ollut lukenut yhtään Läckbergin kirjaa ennen tätä. En myöskään olen katsonut tv-sarjaa. Nimi oli tietenkin tuttu, mutta ei muuta. Tätä kuunnellessani päädyin jo lainaamaan muutaman kirjan luettavaksi.

Koska en ollut aiemmin Läckbergiin tutustunut, niin lähdin kuuntelemaan kirjaa täysin ilman ennakko-odotuksia. En siis osaa verrata kirjaa mihinkään muuhun kirjailijan kirjaan. Tästä kirjasta pidin. Se piti otteessaan, sisälsi yllätyksiä ja mielenkiintoisia käänteitä.

Fayella on salaisuuksia. Hänen sisällään on synkkyyttä, jonka hän on piilottanut hyvin. Faye on omasta mielestään onnellisesti naimisissa Jackin kanssa. Jack on menestynyt yrittäjä ja Faye kotiäiti. Jack on täysin henkisesti alistanut Fayen, joka romahtaa Jackin jättäessä tämän toisen naisen vuoksi. Romahdusta seuraa monimutkainen kostosuunnitelma. Faye ei ole enää uhri.

Kirjassa kuljetaan kahta tasoa. Ennen tapahtuu Fjällbäckissä ja tällöin Faye kertoo minä-muodossa. Nykyhetkessä kerronta on kolmannessa muodossa. Tämä oli mielestäni oikein hieno ratkaisu, se erottaa sen entisen Fayen nykyisestä. Tasot antavat selityksiä kirjan kuluessa varsin oivasti. 

Tässä kirjassa naiset saattavat olla uhreja, mutta he nousevat elämänsä raunioista voittajina. Eivät välttämättä lain mukaan tai aina kauniisti, mutta nousevat kuitenkin. Kirja on myös tarina naisista, jotka pitävät yhtä. Suurin osa kirjan miehistä on iljettäviä hyväksikäyttäjiä, yksi poikkeus tietenkin varmistaa säännön.

On ihanaa, kun pääsee arkeen. Pääsee kuuntelemaan kirjoja työmatkalla, saa omaa aikaa.