Blogiarvonta

Blogini lukukerrat lähenevät uhkaavasti 50 000, joten ehkä on aika laittaa käyntiin blogiarvonta.

 

Ehkä jotkut blogini lukijat ovat rivien välistä tai suoraankin lukeneet, että harrastan myös intohimoisesti käsitöitä ja pidän myös käsityöaiheista blogia. Niinpä arvonkin kisaan osallistujien kesken jonkun käsityön.  Osa toisessa blogissa olevista töistä on kotona jemmassa ilman omistajaa tai jos haluat jonkin samanlaisen. Voittaja saa valita joko sukat, huivin, pipon, lapaset, tiskirättejä tai lähes mitä vain, mitä langasta saa tehtyä. Ohjetta ja väritoivetta saa toivoa tai pyytää antaa tekijälle vapaat kädet. Jokaisella on vain yksi ainut arpa. Osallistumisaikaa on tämän kuun loppuun eli 30.11. saakka, jonka jälkeen joko luon silmukat tai lähetän jo valmiin tuotteen voittajalle. Pidätän oikeuden lähettää lohdutuspalkintoja, jos näin haluan.

 

Toimi siis näin:

 

1. Jätä kommentti, jossa ilmoitat, millaisen käsityön haluat voittaa. Haluatko a) jonkin jo toisessa blogissani esitellyistä tai ihan samanlaisen, mutta vaikka eri värisenä, b) jonkin tietyn ohjeen mukaisen tai tietyn näköisen (vaikka kuva) tai c) annat minun päättää, mitä haluan juuri sinulle tehdä (vihjeitä voi antaa esim. lempiväri tms.).

 

2. Jää odottamaan, voitatko.

 

Huom. Meillä on runsaasti karvaisia kavereita, joten työn joukkoon tulee väkisin kissan ja koiran terveiset.

Toki toivon, että olet blogini lukija.

Harri Nykänen: Virginialainen (äänikirja)

Melko hämmentävä kuuntelukokemus. Odotin koko ajan sitä huippua, jota ei tullutkaan. Odotin sitä jotakin, mikä olisi kirjan SE juttu. Rikos, yllättävä käänne, romanttinen kohtaaminen tai mitä vain, mutta se jäi tulematta.

 

Kirja valikoitui jälleen autostereoihini Larsin ansiosta. En tainnut oikein edes lukea takakantta, kun laitoin levyn pyörimään. Enkä näin ollen oikein edes tajunnut kuuntelinko jännäriä, murhamysteeriä vai dokumentaarista teosta. Jotenkin odotin murhaa tai edes jotain kylmän sodan kähmintää, kumpaakaan ei tullut, vaan kyseessä oli osin fiktiivinen ja osin dokumentaarinen teos.

 

Tunnustan tietämättömyyteni Virginialainen -lännensarjasta, ihan outo. En siis jotenkin edes alkuun ajatellut, että teos voisi perustua tositapahtumiin. Sen kyllä olen huomannut, että Suomeen roudataan mitä kummallisempia tyyppejä juhannusaikaan, mutta en ollut tajunnut, että näin on ollut jo ennen syntymääni. Juhannuksen 1971 Suomeen tuotiin Virginialainen eli näyttelijä James Drury. Hänen hittisarjansa oli jo päättynyt, mutta Suomessa hän taisi olla ainakin keskikova nimi. Kirjassa kerrotaan tuosta kesäisestä visiitistä osin perustuen arkistomateriaaliin ja osin fiktiivisesti Druryn päässä.

 

Drury ei tunnu kirjassa ihan mukavalta tyypiltä, mutta kummasti muuttuu muutaman päivän Suomen vierailun ansiosta välittäväksi ihmiseksi, ei ihan taida mennä kuitenkaan näin tai ei voi tietää. Suomessa häntä kuskaavat helikopterilla Tappinen, Timo T. Timola ja Vietnamin sodan veteraaniksi paljastuva Alhola (?). Timo T. Timola on helppo paljastaa tietämättäänkin Timo T.A. Mikkoseksi, mutta en tajunnut (tietenkään), että Tappisellekin löytyy tosielämän verrokki. Drury on juoppo, osin elämässään epäonnistunut, työtön näyttelijä, joka tulee Suomeen rahan takia. Ja kuten yllä totesin kirjassa kokee hienoisen herätyksen Suomessa.

 

Kirjassa taustalla häälyy Vietnamin sota sekä kylmä sota, joista kummastakaan ei revitä riittävästi, vaan jäävät lähinnä taustalle häälymään ja tuottamaan joiden henkilöiden hahmoihin hieman särmää. Se täytyy kuitenkin sanoa, että vaikka tarina ei kovin kummoinen olekaan, piti se kuitenkin mielenkiinnon yllä, tosin osaksi sen vuoksi, että odotin sitä murhaa ja tietenkin sen takia, että Lars luki jälleen ihanasti. Ja kyllä häpeän itseäni välillä jatkuvan Larsin hehkutuksen vuoksi, mutta en vain voi itselleni mitään.

 

Hieman on sellainen MH -olo kirjan jälkeen. Vaikka olenkin osaltani vaikuttunut, olen kuitenkin hämmentynyt. Etenkin, kun nyt googletin ja tajusin kaiken olleen osittain totta. Katsokaa vaikka.

Jamie McGuire: Beautiful Oblivion

Beautiful disaster ja Walking disaster olivat mielestäni aivan ihania. Olen tämänkin kirjan bongannut jo aikoja sitten Amazonista, mutta jotenkin en ollut tajunnut, että kirja olisi samaa sarjaa näiden kanssa. 

Cami työskentelee baarissa ja on hyvin itsenäinen. Trent Maddox on ollut rakastunut Camiin vuosia ja nyt päättää saada naisen itselleen. Cam on taas aikonaan päättänyt, että ei aio sekaantua Maddoxin veljeksiin ikinä. Kuinka käykään, Trent on ihana, komea, huomaavainen ja tietenkin kuumaverinen kuten Maddoxin veljekset aina. Cam seurustelee ja yrittää vastustella. 

Pidin kirjasta ja koin jälleen sen ahmimisrefleksin, joka on niin raastavan ihanaa. Onneksi oli viikonloppua, enpä ehkä muutoin olisi kirjaa aloittanutkaan. Kirjassa on sekä romantiikkaa että adrenaliinia, ei ehkä niin paljon kuin ensimmäisissä, mutta eri tavalla, vähän aikuisemmin.

Se, mikä hieman kirjassa ärsytti oli se, että kirjassa on samoja tapahtumia kuin kahdessa ekassa, sijoittuu siis samoihin aikoihin. Jotenkin sitä toivoisi jo, että kirja sijoittuisi jonnekin muualle. Lisäksi loppu oli melko mysteeri, vaikka olinkin lukenut molemmat aiemmat teokset. Jouduin hieman käyttämään Goodreadsin keskustelua, että loppujen lopuksi tajusin lopun merkityksen.

Olen kuitenkin valmis lukemaan lisää, jos sarjaan sellaista jossain vaiheessa tulee. Ihanan koukuttavaa.

Agatha Christie: Neiti Marplen viimeinen juttu (äänikirja)

On kyllä täysin varma valinta ottaa äänikirjaksi Christie, jonka Lars Svedberg lukee. Ei voi mennä pieleen, ei mitenkään.

Neiti Marplen tarinat ovat tuttuja tv:stä ja tämänkin muistan nähneeni jo joskus pienenä. Ne apinan kädet. Mielestäni yksi parhaimmista. En vain muistanut/tiennyt, että kirjan nimi on juuri tämä, vaikka olen varmaankin lukenut tämänkin joskus aikoinani, kun kävin koko dekkarihyllyn läpi. Muistan yhä sen fiiliksen, kun siirryin lasten osastolta aikuisten osastoon ja siellä etenkin dekkarihyllyyn. Oli kuin olisi löytänyt kokonaan uuden maailman. Sitä fiilistä ei enää saa takaisin. Tunsin itseni niin aikuiseksi ja luinkin tuolloin hyvin paljon kaikkia hyvin erilaisia kirjoja, jopa laajemmalla skaalalla kuin nykyään. 

Tämä kirja sijoittuu tutun turvallisesti Englantiin, pieneen merenrantakylään ja etenkin yhteen taloon. Gwennie saapuu kylään ja löytää itselleen ja miehelleen talon, joka tuntuu äärettömän tutulta. Ensin talo herättää turvallisuuden tunteita, mutta pian turvallisuuden tilalle tulee uhka. Gwennie näkee näyn, jossa talon eteisessä on murhattu nainen ja kädet, jotka näyttävät apinan käsiltä. Kuinka ollakaan neiti Marple tutustuu nuoreen pariin. Hän varoittaa, että nukkuvaa murhaa ei kannata herättää, mutta nuori pari ei sitä usko. He alkavat selvittää tapahtumia ja pian ovat keskellä salaisuuksien verkkoa ja nukkuva murhaajakin herää.

Kirjan jännitys säilyi Christiemäisesti koko kirjan. Tosin tämän ratkaisun muistin televisiosta, mutta se teki oikeastaan kuuntelusta kiinnostavaa, kun yritin löytää vinkit murhaajan henkilöllisyydestä ja kyllä niitä nyt löytyi, mutta erittäin hyvin kirjotettuna. 

Christie kestää aikaa äärettömän hyvin, enkä pistä lainkaan pahakseni niiden lukemista uudelleenkaan.

Harri Nykänen: Ariel - Jumalan selän takana (äänikirja)

Toinen Harri Nykänen ikinä ja kylläpä pidinkin tästä. Ariel Kafka on poliisi ja hänestäkin on tehtynä kirjasarja. Tämä teos on sarjan puolesta välistä suunnilleen. Ariel olikin melkoisen kiinnostava henkilö, johon tykästyin nopeasti.

Helsingin juutalaisessa seurakunnassa tapahtuu murha. Rikas liikemies murhataan kotiinsa. Ariel tuntee murhatun ja muutkin asiaan liittyvät. Onko taustalla antisemitistinen liike vai jotain ihan muuta. Tutkimuksen kuluessa Ariel saa jopa kutsun Supoon. Taustalla on jotain, mikä saa tärkeät tahot liikkeelle.

Kirja tuntui jopa liian lyhyeltä. Olisin viihtynyt Arielin seurassa vielä pidempäänkin. Kirjassa käsiteltiin mielenkiintoisia tässäkin päivässä ajankohtaisia poliittisia asioita. Juutalaisista ei oikein tunnu pystyvän puhua ilman, että jotain poliittista tulee mukaan. Kirja ei ollut kovinkaan yksityiskohtainen vaan ehkä enemmän ylimalkainen kuvatessaan tapahtumia. Tietyllä tasolla se ärsytti, mutta mielenkiintoiset henkilöt antoivat paljon anteeksi.

Anteeksi antoi tietenkin myös se seikka, että lukijana oli Lars Svedberg. Kävin tuossa reilu viikko sitten tonkimassa Porin pääkirjaston äänikirjahyllyjä ja mukaani lähti kolme Svedbergin lukemaa teosta, joten vielä saa nauttia jonkin tovin. 

Nykäsen tunnetuimmat teokset lienevät Raid-sarja, johon en myöskään ole tutustunut millään tasolla en siis tv:stä tai kirjoista. Ehkä pitäisi sivistää itseään, sillä hyllystäkin löytyy Raid, joka ihan Nykäsen nimikirjoituksella. 

Töissä on vielä niin kiire, että olen ihan tööt päästyäni kotiin ja melkein vältän lukemista, kun ei vain jaksa keskittyä eikä halua lukea yötä myöden. Tämän viikon jälkeen toivottavasti helpottaa edes vähän. Siihen asti äänikirjat pelastavat päiväni.

Anna Jansson: Haudankaivaja (äänikirja)

Kävi niin, että äänikirjavarastoni oli tyrehtynyt, niinpä eräänä perjantai-iltapäivänä tutustuin uuteen kirjastoon Siikaisiin, josta kävin nappaamassa tämän äänikirjan. Sen suurempaa aikaa tutustua ei ollut, mutta nyt palauttaessani aion nuuhkia kaikkien hyllyjen välit. Uusiin kirjastoihin tutustuminen on aina yhtä kiehtovaa. Sitä tapaa vanhoja tuttuja, mutta löytää myös uusia tuttavuuksia, joita ei ole osannut löytää omasta kirjastosta.

 

Tällä kertaa tuli uusi tuttavuus. Olen huomannut tv:stä tulevan Maria Wern -sarjan elokuvia, mutta yhtäkään en ole katsonut, enkä myöskään lukenut kirjoja. Dekkareiden kuunteleminen työmatkalla on ehkä kivointa, sillä ne vievät helposti ja nopeasti mukanaan.Tämä ei tehnyt poikkeusta.

 

Koska nyt en tiedä Maria Wernin taustasta mitään ja toisaalta ei kirjan aikana oikein edes tullut sellaista oloa, että lukeminen jotenkin olisi vaikeampaa, jos en ole lukenut aiempia osia. Tosin en tiennyt mitään Per in ja Marian suhteesta, mutta ei se haitannut.

 

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Gotlantiin pieneen Roman kylään, jossa tapahtuu murha jos toinenkin. Ensin tuhopoltetaan vanhan mummon mökki, pian tämän jälkeen kuolee sairaanhoitaja, joka oli viimeeksi yhteydessä mummoon Fridaan. Vielä kolmaskin nainen kuolee. Paikkakunnalla leviää kauhu ja paniikki. Kaikkeen liittyy kaivaminen yöllä, palon raunioista löytynyt lapsen luuranko ja vielä jotain muutakin.

 

Vyyhti kasvaa kirjan edetessä ja loppuratkaisu jää ihan viimeisille sivuille. Viitteitä murhaajan henkilöllisyydestäkään ei juurikaan anneta, vaikka pakko kehua, että itse aavistelin murhaajan oikein jo melko alussa ihan vain sen takia, että tämä on ilkeä ihminen. Pidin kirjasta, en hullaantunut, mutta pidin kuitenkin. Kirjan henkilöt olivat moniulotteisia ja lähestyttäviä. Heistä ei kukaan ollut täysin puhtoinen, mutta suurimmalla osalla oli kuitenkin omatunto, murhaajalla ei ehkä kuitenkaan.

 

Kirjan luki Kaija Kärkinen, jonka lukemana taisin viimeeksi kuunnella jonkin Kaari Utrion tai vastaavan, sillä lempeitä takaumia tuli herraskartanosta äänen kera. Pidän hänen lukutyylistään, joka rauhallinen, lempeä ja tasainen olematta kuitenkaan tylsä. Äänen väri on miellyttävä. Hän on enemmän lukija kuin eläytyjä, mutta se ei haittaa.

 

Ehkä tartun joskus Janssonin muihinkin teoksiin, ehkä en. Ei tämä kuitenkaan niin paljon säväyttänyt, vaikka työmatkoille ihan sopiva olikin.

 

Olen suunnattoman huonosti lukenut muutoin kirjoja. En oikein uskalla paneutua, sillä silloin menevät yöunet ja nyt juuri pitää olla skarppina töissä. Muutama tuollainen imaiseva teos on odottamassa, mutta yritän lukea hieman rauhallisemmin kuin yleensä, mikä valitettavasti on tarkoittanut erittäin vähäistä lukemista. Odotan vain joululomaa ja aikaa istua sohvannurkassa ja vain lukea.