Lynne Graham: A ring to secure his heir

Epähuomiossa jopa maksoin tästä kirjasta. Yleensä pyrin lataamaan ilmaisia kirjoja Kindleen ja vain tarkoin harkiten maksamaan, kuten esim. Jools Sinclairin kirjoista. Tämä sujahti läpi tarkan seulani täysin vahingossa. Eipä sillä sinänsä väliä, sillä teos oli vallan mainioin kesäpäivän nollauskirja. Romantiikkaa, kauniita ihmisiä ja Kreikan saaristoa sekä toki hekumallisia hetkiä. Voiko paremmin kesäpäivää viettää? (Tämä oli täysin retorinen kysymys, sillä tottakai voi, mutta kyllä tämänkin teoksen parissa viihtyi tunnin pari.)

Rosie on kasvanut juopon äitinsä kanssa ja sijaiskodeissa. Hän toimii siivoojana ja opiskelee päivisin. Hänen elämänsä ei hohdokasta tai rikasta. Alexius on rikkaan perheen poika, jonka vanhemmat jättivät hänet 8 vuotiaana sisäoppilaitokseen. Hänen kummisetänsä Socrates oli ainoa, joka vieraili hänen luonaan. Nyt Alexius saa tehtäväkseen ottaa selvää Rosiesta, Socrateen salaisesta lapsenlapsesta. Rosien ja Alexiuksen välillä kipinöi ensi sekunnista lähtien huolimatta heidän tyystin erilaisesta taustastaan. Kiihkeän yön jälkeen Rosien huomaa olevansa raskaana. Alexius ei ole koskaan rakastanut ketään eikä usko kykenevänsä rakastamaan. Kuinka käykään??

Kyllä, huokaisin kirjoittaessani edellistä ja huokailin syvään muutaman kerran lukiessani. Kuitenkaan en huokaillut lopettaessani kirjaa, paitsi ehkä turhautumisesta. On sääli, että kaikki kasvaa kiinnostavaksi ja sitten lässähtää kuin pannukakku, äärimmäisen turhauttavaa. Pidin kirjasta viimeistä kappaletta lukuunottamatta, tämä tuntuu valitettavasti toistuvan melko usein nykyään. Pitänee vaihtaa kirjallisuuslajia.

Mutta tulipa luettua ja viihdyttyä muutama tunti. 

Theresa Ragan: Here comes the bride

Testasin Kindlen pc-versiota tämän erinomaisen viihdyttävän kirjan parissa. Loistavaa hellelukemista. 

Sam tabloidtoimittaja, joka yhteensattumien kautta yllättäen joutuu naimisiin komean ja kuuluisan näyttelijä Dominicin kanssa. Kaksi erilaisista maailmoista tulevaa ihmistä joutuu elämään keskenään, rakastuvat ja huomaavat menneisyyden painavan yhä sielua. Tarina sisältää monia tuttuja teemoja, kuten  rakkaudessa pettymyksen, vaikeat suhteet vanhempiin ja luottamuspulan, jota molemmat tuntevat toisiaan kohtaan. 

Kirja oli ahmaistavan kokoinen ja ahmittavaksi kirjoitettu. Se oli hauska, mutta samalla todella romanttinen ja herätti muutaman syvän huokaisun. Henkilöt olivat mukavia, tavallisia, vaikka Dominic onkin suosittu näyttelijä, jota paparazzit seuraavat. Paparazzeista olisi ehkä saanut enemmänkin irti, mutta toisaalta se olisi vienyt kirjan toiseen suuntaan.

Kirjailija on suhteellisen suosittu ja kirjoittaa sekä romantiikkaa että jännitystä. Täytyy imaista muutama teos lisää. 

Erinomaista romantiikkaa ja ainakin tänään oli ilmainen ladata. Suosittelen kokeilemaan.

Barbara Cartland: Sinisilmäinen noita

Jos kirjailija kirjoittaa yli 700 teosta ja huolimatta siitä, että kirjailijauraa kestää lähes 80 vuotta, ei voi keksiä noin monta uutta tarinaa. Tämä on Cartlandin vetovoimaa vahvistava, mutta myös heikentävä tekijä. Cartlandia lukiessa tietää, mitä kirjasta löytyy.

1. Komea "vanhempi", kokenut mies, joka on joko

a) pettynyt rakkaudessa

b) päättänyt koskaan olla rakastamatta

2. Kaunis nuori, viaton neito, joka on joko

a) pulassa

b) elänyt täysin eristettynä

3. Ilkeä sukulainen tai ilkeä jomman kumman lähipiiriin kuuluva henkilö, joka

a) pyrkii estämään pääparin yhteiselon esim. huhuilla

b) tappamaan jomman kumman

4. Äkkirakastuminen

5. Yleensä ei seksiä, vain punehtuneita poskia ja syvällisiä suudelmia.

6. Onnellinen loppu

Tämä näin äkkiseltään noin 100 Cartlandin kokemuksella. Tästä kirjasta löytyivät kaikki, mies oli b ja neito a, ilkeä sukulainen b, rakastuttiin parissa sivussa ja loppu oli onnellinen.

Sinänsä ei haittaa, että kaikki on ennalta-arvattavaa, kunhan sen vain myöntää itselleen ennen lukemisen aloittamista. Enpä toisaalta halua lukea heti perään seuraavaa, siksi hainkin kirjastosta kesää sopivia dekkareita ja jännäreitä lukupinoon.

Shirley Larson: Näe vain minut

Mikä voisikaan olla parempaa kesälukemista kuin romantiikka? Aivoton, mutta niin koskettava ja koukuttava. Sitähän pääsee lomafiilikseen, vaikka loma ei vielä viikkoihin koitakaan.

Tämän löysin kirpparilta ja oikeastaan vain kansi sai minut sen hankkimaan huimalla 50 sentillä. 

Kirjassa yllättäen henkilöiden menneisyys tulee vaikuttamaan heidän tämän hetken käytökseensä. Rourkella ja Jessicalla on menneisyys. Jessica on rakastanut Rourkea kaikki nämä vuodet. Nyt he tapaavat vuosien jälkeen, kun Rourke tulee tutkimaan Jessicaa teollisuusvakoilusta. Voivatko he lykätä tunteensä sivuun saavuttaakseen totuuden? Ah...

Kilttihän tämä on verrattuna nykyisiin vastaavan sarjan kirjoihin. Kiltti ja tavallaan täynnä vanhaa aikaa, tässä tapauksessa 80-lukua. Tietojenkäsittelyä ei tuolloin vielä ihan joka paikassa käytetty. Tässä kirjassa se on kuitenkin sivuroolissa, vaikka pääosassa on toki rakkaus.

Tällainen kirja ei ketään loukkaa, ehkä vain pilkunviilaajia, kuten ehkä hienoisesti myös itseäni, sillä kirjassa oli ärsyttäviä tavutusvirheitä, muistettakoon kuitenkin tuon ajan WP x, ei ehkä niin kehittynyt kuin nykyiset laitteet. 

Aikani on melkoisesti mennyt neuloen ja leffoja katsellen ja varmaan menee tästä eteenpäinkin, sillä on sukeltanut syvemmälle käsityöblogien haastemaailmaa. Tästä voi lukea enemmän käsityöblogistani. Ai, niin ja hankin uuden kameran, täytyy vielä opetella hieman taiteellista silmää, että kuvat parantuisivat.

Agatha Christie: Syyttävä sormi (äänikirja)

Lars Svedberg on jumalasta seuraava. Hänen äänensä on hunajaa makeampaa, se on hypnoottinen, ihana ja kaikki muut ylisanat, mitä äänestä voi keksiä. Melkein uskoisin, että mikä tahansa kirja hänen lukemanaan saattaa minut nirvanaan, mutta tiedän toisin. Huono kirja on huono myös äänikirjana ja jos ei kiinnosta kirjana, ei kiinnosta äänikirjanakaan. On yritetty.

Agatha Christie ei ole huono millään tavalla. Olen hänen kirjansa aikanaan lukenut. Tämä oli mainittu Miss Marple -kirjaksi, mutta sai odottaa melkein loppuun saakka ennen kuin hän saapui estradille. Melkein uskoin jo takakannen olevan väärässä. Sisarukset Joanna ja Jerry muuttavat pieneen maalaiskylään, jotta Jerry toipuisi onnettomuudesta. Kylän rauhan rikkoo pian kuitenkin nimettömät kirjeet, joita lähes jokainen kyläläinen tuntuu saavan. Pian tapahtuu ensimmäinen kuolemantapaus, joka määritellään itsemurhaksi. Toinen onkin jo murha. Jerry ajautuu tapahtumien keskiöön. Kuka onkaan murhaaja...

Christiemäiseen tapaan henkilöhahmot ovat herkullisia ja rikos on selitetty lopussa täydellisesti. Sitä melkein huokaa, että tietenkin juuri näin. Itse en murhaajaa keksinyt, mutta tyttäreni, jonka kanssa kirjaa kuuntelimme, arvasi. 

Jerry on kirjan kertoja koko kirjan ajan. Pidin erittäin paljon hänestä. Hän on oikea ihminen heikkouksineen ja ennakkoluuloineen. Brittiläinen luokkajako näkyy kirjassa tutun selkeästi. Palvelijoita kuvataan yksinkertaisiksi ja hitaiksi ja mitä koulutetumpi sen älykkäämmäksi kuvataan vai kuvataanko...

Ihanaista Larsia aion kuunnella ainakin seuraavan kirjan ajan, joka on myös Christietä.

Antti Tuomainen: Parantaja

Kirjaston e-kirjakokoelma ei yllätä koollaan, mutta pääsi taas yllättämään sisällöllään. Tämä oli kirja, johon en olisi tarttunut kirjaston hyllystä tai kaupasta tai oikeastaan mistään. E-kirjakokoelma on kuitenkin niin suppea, että valinnanvaraa ei juurikaan ole kaunokirjallisuuden osalta, jos ei halua lukea dekkareita tai sotakirjoja, joita en tällä kertaa halunnut lukea. Tavallaan kai tämäkin jonkinlainen dekkari on. (jälkikäteen selvitin, että kyseessä on noir-dekkari)

Kirjailija oli minulle täysin tuntematon, tosin lukemisen aikana bongasin hänen uuden teoksensa uutuusluettelosta, mutta mitään muuta en tiennytkään. Nyt pikaisella googlauksella selvisi yhtä ja toista ja näiden tietojen valossa lukemani kirja vaikuttaa vielä kiinnostavammalta. 

Kirjan paikkana on Helsinki joskus tulevaisuudessa, kun ilmastonmuutos on muuttanut osan maapalloa elinkelvottomaksi ja sää on muuttunut täysin. Tapani on runoilija, erittäin saamaton runoilija, jonka kirjoja on myyty parisataa kappaletta. Hänen toimittaja-vaimonsa Johanna katoaa pari päivää ennen joulua ja Tapani alkaa etsimään häntä. Taustalla on Johannan juttu Parantaja-nimisestä tappajasta, joka on listinyt rikkaita ja ahneita. Pikkuhiljaa selviää sekä Johannan että myös Tapanin menneisyydestä asioita, joista ei ole haluttu puhua. Vyyhti aukeaa säie kerrallaan.

Pidin kirjasta todella paljon. Se oli riittävän koukuttava, tarpeellisen murheellinen ja sopivan täynnä pimeään, ahdistavaan maailmaan valoa tuovaa optimismia. Itse en Helsinkiä juurikaan tunne, mutta pystyin ajoittain asettamaan itseni kartalle. En oikein tiedä, onko kirja rakkaudesta, salaisuuksista vai mistä oikeastaan vai kaikkien näiden sekoituksesta, mutta ei sillä väliä, sillä sekoitus on loistava.

Kirjan oikeudet on myyty moniin maihin ja hyvä niin. Varmasti tästä eteenpäin tunnistan nimen kirjaston hyllystäkin. Annan kuitenkin sitä ennen kirjaston e-kirjojen yllättää itseni kenties vielä uudestaan.

Mats Strandberg - Sara B. Elfgren: Tuli

Piiri oli piristävä kokemus ja vaikka se ei jättänytkään sellaista "pakko saada lisää" -fiilistä, jäi siitä oikein positiivinen olotila. Tästä huolimatta en laittanut tätä jatko-osaa varaukseen, vaan bongasin sen ihan normaalisti kirjaston hyllystä. Erinomainen bongaus näin jälkikäteen ajateltuna. Sivuja oli viimeeksi lähes 600 ja nyt lähes 700, mutta oikeastaan tylsää hetkeä ei ollut. Monissa trilogioissa se keskimmäinen kirja on tylsin ja heikoin, nyt täytyy myöntää, että tämä on parempi kuin Piiri.

Valittujen taistelu maailmanloppua kohtaan jatkuu. Tällä kertaa Neuvoston edustajat saapuvat Engelforsiin tarkoituksenaan tuomita Valittuja magian käytöstä. Tämä yksi sivujuonne. Engelforsin ilma on ollut koko kesän epätavallisen kuiva ja kuuma. Samaan aikaan kaupungissa nousee liike Positiivinen Engelfors, jonka johdossa ovat Eliaksen vanhemmat. Eliaksesta kaikki alkoi ensimmäisessä osassa. Onko positiivisuus todellista, onko luonnon epänormaalilla käytöksellä jotain tekemistä liikkeen kanssa, siinä toinen juonne. Valittujen henkilökohtaiset ongelmat ja rakkaudet kehittyvät edelleen. On luvassa jälleen tyttöjen välistä rakkautta, kiusaamista ja sitä angstia. 

Kukin hahmoista kehittyy erinomaisesti. Kullekin annetaan tilaa ja aikaa. Tältä osin kirjoittajat ovat onnistuneet erinomaisesti. Jokainen Valittu on persoona, jolla on taustallaan tarina, joka kasvaa ja kehittyy. Olisiko tässä kahden kirjailijan aiheuttama etu. Usein joku hahmoista jää vähemmälle, sivuun, mutta tässä ei tapahdu niin. Tämän vuoksi kirjaa on todella kiehtovaa lukea eteenpäin.

Sen sijaan magia on Neuvoston vierailunkin vuoksi taka-alalla loppua lukuun ottamatta, mutta sekään ei häiritse, sillä kunkin Valitun kehitykseen liittyy uusien taitojen löytyminen tai vanhojen kehittyminen. Jos olotilani ei välity tekstistä, niin olen ihan fiiliksissä kirjan suhteen.

Nyt voin sanoa, että maltan tuskin odottaa viimeistä osaa ja toivon, että viimeaikaiset pettymykset trilogioiden päätösosien osalta eivät toteudu tämän sarjan kohdalla. Tällä hetkellä uskon, että kasvua tapahtuu yhä edelleen, sillä vaikka tarina jäikin kesken kirjan lopussa, kuten kuuluukin, se ei lähtenyt haarautumaan niin moneen suuntaan kuin monessa trilogiassa on tapahtunut.

Kannattaa lukea, ensin toki Piiri. Pohjoismainen pohjavire luo tähänkin oman leimansa, mikä on erittäin positiivinen asia.

Ally Condie: Perillä

Pidin kovasti kahdesta ensimmäisestä osasta, ne imaisivat mukaansa täydellisesti. Valitettavasti tämä kolmas osa sai aikaan lähes päinvastaisen reaktion.

Edellisen osan luettuani toivoin saavani tietää Xanderin salaisuuden ja miksi Ky valittiin Cassian pariksi. Näihin löytyi vastaukset tästä päätösosasta, mutta muutoin trilogian päätös ei mitenkään houkuttanut lukemaan.

Kirja jakaantuu Cassian, Kyn ja Xanderin kertojalukuihin. Jokainen heistä on eri paikassa Cassia lajittelee, Xander hoitaa ruttoon sairastuneita ja Ky lentää. Kansannousu voittaa Yhteiskunnan vai voittaako, onko kansannousu vain yhteiskunta eri vaatteissa. Rutto leviää ja suuri osa kirjasta haetaankin sillä lääkettä. 

Kuka rakastaa ketä, siinä toinen kysymys. Tunteet eivät ole läheskään yhtä tulisia kuin kahdessa ensimmäisessä osassa. Jotenkin kaikki on vain paljon väljähtäneempää kuin edellisissä osissa, kuin kaikki tuli olisi jo käytetty. Ehkä näin onkin.

Valitettavan suuren osan kirjasta jouduin ns. pakkolukemaan, sillä kirjasta on tullut varaus ja se pitää palauttaa. Saattaa olla, että ilman tuota pakkoa, en olisi kirjaa jaksanut edes loppuun lukea. Runollisuus, joka sai sydämen sykkimään oli tässä vähän päälleliimattua. 

Selkeä ongelma on ollut viimeisessä kolmessa trilogiassa, jotka olen viime aikoina lukenut loppuun. Ensimmäinen osa herättelee kiinnostuksen ja saa haluamaan lisää. Toinen osa tuo käänteen ja luo jännitteen, jonka laukeamista toivoo ja odottaa kolmannessa osassa, joka kuitenkin lässähtää kuin pannukakku. 

Tulipa kuitenkin luettua neulomisen lomassa.

Tämän lisään myös Aikamatka-haasteeseen.

Kari Hotakainen: Ihmisen osa (äänikirja)

Lukeminen on taas tökkinyt suunnattomasti. Onneksi äänikirjat tulee "luettua" kuin vahingossa työmatkalla. Huomasinpa muuten, että huonoja kirjoja ei pysty kuuntelemaan lainkaan. Tämä ei ollut huono kirja. Lukijana on ihana Ritva Valkama. Hän on oikein hyvä.

Kirja kertoo vaikeasta asiasta eri näkökulmista. Entinen nappikauppias Salme Malmikunnas tapaa kirjalijan, joka haluaa ostaa hänen elämäntarinansa. Salme kertookin elämästään ja lapsistaan kirjailijalle. Ensimmäinen osa oli Salmen kertomaa ja se oli hauska. Tämän jälkeen hauskuus haipui, kunnes kirja oli lopussa kovin surullinen, vaikka aivan viimeisessä kappaleessa valoa näkyikin jo pimeyden keskeltä.

Kirjassa kerrotaan Salmen ja Paavon tarinaa ja samalla heidän lastensa ja lastenlastensa tarinaa. Mukana on myös konsultti-Kimmo. Kirjassa käsitellään vaikeita asioita, vähän pohditutti, josko oikeasti jokin perhe voi sisältää kaikki yhteiskunnan perusongelmat. On syrjäytymistä, masennusta, lapsen kuolemaa, uraa, työttömyyttä jne. 

Tämä oli ensimmäinen hotakaiseni, ehkä ei jää viimeiseksi, sillä oli tässä hyvin kiinnostavia kielikuvia ja käänteitä, jotka pitivät mielenkiinnon yllä aivan loppuun saakka. En kuitenkaan ihan kauheasti koukuttunut tai samaistunut ihmisiin, mutta olihan tämä ihan ok.

Ihmisen osa on moniulotteinen sanonta. Mikä onkaan ihmisen osa elämässä ja maailmassa ylipäätään. Sitä pohdittiin monesta eri näkökulmasta. Päälimmäiseksi jäi ajatus, että ihmisen osa on kärsiä ja kestää. Vaikka kirja olikin monesti optimistinen, jäi siitä kuitenkin hienoinen pessimistinen vire ylle.

Taitaa olla, että kesällä jää lukeminen vähemmälle, sillä otin osaa neulontahaasteeseen, jossa aloitetaan uusi työ joka päivä kesäkuussa ja kaikki työt tulee olla valmiina heinäkuun loppuun mennessä. Neulontaa jaksaa, vaikka helle helottaisi.