C.L. Stone: Academy 1-4

Sisältää kirjat

1. Introductions

2. First days

3. Friends vs. family

4. Forgiveness and permission

Alkuun pitää kiittää Katinkaa vinkistä. Jäin täysin koukkuun tähän sarjaan. Kirjat sisältävät yhteensä noin 1350 sivua ja hotkaisin ne noin viikon aikana. Lisäksi luin muutakin, mutta tämä pyöri päässäni koko ajan. Viimeistä kirjaa lukiessani päätin vähän pihistellä, jotta saisin lukea pidempään, mutta eihän se onnistunut.

Kyseessä on nuorisolle suunnattu sarja, kuinkas muutenkaan. Olin jo päättänyt, että en sitten kajoa mihinkään trilogioihin vähään aikaan. Tämän päätöksen olen pyörtänyt jo ainakin Tuomas Vimman kanssa, mutta tämä kyseinen onkin sarja ei trilogia. Hyvällä omalla tunnolla sain lukea teoksia eteenpäin. Lukeminen tässä yhteydessä oli täysin hillitöntä, ahmimista. Jo ensimmäisen teoksen ollessa puolivälissä ostin kaikki muut sarjan osat, vaikka Kindlelle teokset saa joka tapauksessa aivan heti, oli pakko saada kaikki jo valmiiksi. Taas kiitin itseäni loistavasta, ihanasta Kindlestäni. Tätä teosta tosin luin myös kännykän Kindle-sovelluksella, joka ei ole hullumpi, jos ei välitä vaihtaa sivuja usein. Tuo sovellus on pelastanut monesta tylsästä hetkestä, aina on kirjasto mukana ja mikä sen ihanampaa.

Jos nyt viimein sitten kirjojen sisältöön… Sang Sorenson on äitinsä pahoinpitelemä sekä henkisesti että fyysisesti. Isä ei välitä ja siskokin tuntuu ilkeältä. Hän on muuttanut juuri uuteen kaupunkiin. Eräänä myrskyisenä yönä hän törmää Kotaan, poikaan, joka on ystävällinen, huomaavainen, jotain aivan muuta, mihin Sang on tottunut. Sang tutustuu myös Kotan kuuteen ystävään Victoriin, Nathaniin, Lukeen, Northiin, Gabrieliin ja Silasiin. Lisäksi taustalla häärivät Dr. Green ja Mr. Blackbourne. Kaikki pojat tuntuvat liian hyvältä ollakseen totta. Sangin äiti on varoittanut tytärtään, että kaikki miehet ovat raiskaajia ja pahoinpitelijöitä, mutta nämä nuoret miehet ovat jotain aivan toista. Sang saa huomiota ja hellyyttä osakseen enemmän kuin koskaan ennen. Pojilla tuntuu kuitenkin olevan salaisuus. He ovat kaikki osa salaperäistä Akatemiaa, joka esitetään ulospäin yksityiskouluna, mutta mitä se oikeastaan on.

Uudessa koulussaan Sang saa osakseen itselleen vierasta huomiota, mutta onneksi Akatemian pojat ovat koulussa missiolla. Sang joutuu monenlaisiin ongelmatilanteisiin sekä koulun oppilaiden kanssa että myös perheensä kanssa. Hänet kuitenkin pelastetaan, mutta voiko hän luottaa poikiin. Mitä on olla ystävä? Mitä kuuluu ystävyyteen? Sang on ollut yksin tähän asti elämässään ja hänen on vaikea antautua läheisyydelle ja ystävyydelle.

Täytyy nyt myöntää, että paikoin kirja herätti nolouden tunteita ja ärsyynnystä, mutta jotenkin kummasti sen antoi mennä ohi välittämättä. Kirjassa ei ole seksuaalisia kohtauksia, mutta sanoisin, että sormien pureskelu ja imeminen on ehkä erittäin seksuaalisluonteista, vaikka tavallaan se kuvataankin kirjassa viattomaksi leikiksi.

Kirjasarja jatkuu jälleen tammikuussa, onneksi jo silloin. Sangin täytyy rakastua kaikkiin yhdeksään poikaan, sillä myös Dr. Green ja Mr. Blackbourne ovat nuoria noin 19 vuotiaita, kun Sang täytää pian 16, joten mistään kehdonryöstöstä ei ole kyse. Mielenkiinnolla odotan jatkoa.

Täytyy suositella tätä sarjaa kaikille tietyntyyppisestä nuorisokirjallisuudesta pitäville tai ainakin sellaisille, jotka mielellään koukuttuvat, eivätkä vaadi mitään suurta kaunokirjallista tuotosta. Nyt pitää tosin myöntää, että kirjoissa käytettiin myös sen verran hienojakin sanoja, että Kindlen sanakirjallakin oli käyttöä muutaman kerran.

Kiitokset vielä kerran Katinkalle vinkkauksesta, seuraavaa riippuvuutta aiheuttavaa sarjaa hakemaan.

Karo Hämäläinen: Ilta on julma

Karo Hämäläisestä on kuin salaa tullut yksi lempikirjailijoitani. Nautin hänen huumoristaa, pidän viittauksista rahamaailmaan, palvon hänen kirjojensa rytmitystä lyhyisiin kappaleisiin ilman, että tarina kärsii lainkaan, päinvastoin kaikki on vain paremmin. Jemmailin tätä kirjaa yöpöydällä, luin vähän kerrallaan, kunnes en pystynyt enää hillitsemään itseäni, vaan ahmaisin teoksen loppuun lähes hengästyneenä. Loppu oli aivan loistava, hämmentävä. 

Kaksi pariskuntaa vietää iltaa Lontoon urbaanissa ympäristössä. Mikko ja Veera ovat matkustaneet Lontooseen Suomesta. Robert ja Elise ovat isäntäpari. Mikolla, Veeralla ja Robertilla on yhteinen menneisyys, joka pulpahtaa pintaan. Elise tuntuu ulkopuoliselta, mutta sitä hän ei ole. Salaisuuksia paljastuu kirjan edetessä. Kirja yllätti aina viimeiseen kappaleeseen saakka. Jokainen kirjan henkilöistä oli tavallaan rakastettava, mutta samalla myös paha, ilkeä. Robert on rahamaailman hai, voisi olla tuttu hahmo vaikka Erottajasta tai Kolmikulmasta. Mikko on hänen koulutoverinsa, tutkiva journalisti, tapojensa orja, neuroottinen tavallaan. Veera on Mikon vaimo, jolla on suhde Robertin kanssa, ollut jo pitkään. Elise on taas Robertin vaimo, ulkopuolelta muovinen, kaunis, mutta sisällä kuohuu. Kysymys kuuluu, kuka kuolee, kuka jää henkiin.

En arvannut mitään, en edes halunnut. Halusin nauttia Hämäläisen tarinankerronnasta, kerroksista. Kirjassa vuorottelevat neljä päähenkilöä ja lisäksi se, joka jäi henkiin. Tarina kulkee nuoruudesta aikuisuuteen, Suomesta Keski-Eurooppaan. Viittaukset kirjallisuuteen etenkin Agatha Christieen saavat kuitenkin pohtimaan jotain jujua, jotain kepposta. Tavallaan sellainen löytyykin, mutta tyystin eri tavalla kuin kuvittelin.

Itseltäni on vielä lukematta Hämäläisen aiempia kirjoja. Todennäköisesti törmään niihin joku kaunis päivä kirjastossa, mutta nyt haluan nautiskella tämän kirjan jälkimainingeissa. Kirjasta tuli sen makaaberista aiheesta huolimatta hyvä olo, loistava fiilis. Tätä janoaa lisää.

Nicola Cornick:Haluttu

Nyt hypättiin laadusta jonnekin aivan toisaalle. Olen ollut suht tyytyväinen aiempiin Cornickin kirjoihin, mutta tämä oli tylsä. Ei nyt ihan huono, mutta tylsä. Cornickin Skandaalinkäryä-sarja on pyrkinyt tuomaan esiin romantiikan ohella naisten kohtaloita 1800-luvulta. Naisia, joilla on ollut syystä tai toisesta tahtomattaan huono maine. Naisia, joita nykypäivänä kunnioitettaisiin, mutta tuolloin halveksittiin. Tämä viittaus historiaan on ollut kirjoissa taustajuonne, jonka päälle romantiikka on rakennettu. Niin tässäkin teoksessa.

Tess Darent on markiisitar, joka on paheksuttu jo kolmen aviomiehen haudannut nainen, jolla on huono maine seurapiireissä ja jota pidetään itsekkäänä, tyhmänä ja huikentelevaisena. Todellisuus on kuitenkin tyystin erilainen. Tess on hyväntekijä, reformisti ja aktiivisesti mukana poliittisessa työssä. Hän on pohjimmiltaan herkkä ja hyväsydäminen. Hän on joutunut aikoinaan hyväksikäytetyksi ja nyt tämä uhkaa hänen elämäänsä. Hänen on pakko löytää aviomies ja sellaisen hän löytää Rothburyn varakreivin Owenista. Owen on jenkki ja täten myös paheksuttu seurapiireissä. Tess luulee saavansa impotentin aviomiehen, joka jättää hänet rauhaan, mutta todellisuus on aivan toista. Tässä lähtökohdat ja tätä kuljetetaan eteenpäin taustalla reformistien pilapiirrokset ja heidän poliittinen takaa-ajonsa. 

Kyllähän tämän luki ja ihan mielelläänkin. Mutta... En ihastunut, en hurmaantunut, olisin kyllä halunnut, mutta en vain kyennyt. Kiva kirja kuitenkin ja sain haluamaan lukea enemmän, jotain parempaa kuitenkin. Toivottavasti lukupinostani tätä parempaa nyt löytyy, ettei hyvä fiilis mene hukkaan.