Ne kuuluisat viimeiset sanat taas, luen pari kappaletta ennen kuin alan nukkumaan... Kirjan takakansi ei mitenkään houkutellut lukemaan, joten ajattelin, että muutama kappale varmaankin riittää. Väärässä olin, taas. Tuli sitten ahmaistua koko kirja yön pimeinä tunteina, vaikka unikin olisi tehnyt terää.
Kirjassa on toki perusromantiikan ainekset; kaunis nainen, urhea soturi ja salaisuuksia. Tämä kirja ei edes sisältänyt suuresti seikkailuja tai jännittäviä tilanteita. Se kuvasi uhrautuvuutta rakkauden eteen. Ja ihan oikeasti laskiessani kirjan viimein luettuna syliini, huokaisin. Oli se aika ihana siis.
Brisbin on minulle uusi tuttavuus näiden Harlekiini-kirjailijoiden joukossa, mutta täytyy pistää nimi muistiin.
Asiasta viidenteen, toisaalta liittyen tähän, kävin eilen kirjastossa ja nyt lukupinossani odottaa kymmenen Verrosta. Jotenkin vain nyt ei halua lukea mitään ajatuksia herättävää tai kantaaottavaa, vaan pää vaatii romantiikkaa ja lihaksikkaita vartaloita sekä rakkautta. Selkeästi siis kevättä rinnassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti