Luin tämän, koska kirja ja kirjoittaja on ollut julkisuudessa. Hänen julkisuusimagonsa myös kiinnostaa minua. Tartuin siis kirjaan ihan ulkokirjallisista syistä. Kirja oli ainakin itselleni kuitenkin ahmimiskamaa, vaikka aiheeltaan ei ole sellaista tyypillistä kyseiseen kategoriaan kuuluvaa.
Kirja kertoo Pasista, ekonomista, joka on kotoisin pieneltä tehdaspaikkakunnalta. Hän saa tehtäväkseen mennä kotikaupunkiinsa johtamaan tehtaan YT-neuvotteluita. Siinä samalla Pasi kohtaa nuoruutensa maisemat ja ystävät. Kirjassa ystävistä pääosaan nousee Janne, joka on juuttunut vanhaan elämäänsä.
Pystyin samaistumaan kirjaan aivan täysin. Kirja kuvasi oman elämäni ajanjaksoja, se kuvasi lempimusiikkiani ja kuin kuorrutuksena olen vielä kaiken lisäksi ekonomi. Kaikki kirjassa oli tuttua, tunteet, tapahtumat, fiilis. Lukiessa oli välillä ihan surrealistinen olo, esimerkiksi Manowarin diggaus oli kuvattu niin samoin tuntein kuin itsekin koin, samoin Metallica, Tsernobyl. Toisaalta ekonomin työn ongelmallisuus oli myös hyvin kuvattu. Markkinatalous ja sen asettamat haasteet omalle moraalille ovat oikeasti todellinen ongelma. Tätä ristiriitää oli kuvattu hyvin Pasin näkökulmasta, joka joutui kamppailemaan oman moraalinsa, työpaikkansa ja vielä oman historiansa kanssa. Ei ole helppoa ei.
Olin oikeastaan melko hämmästynyt kirjasta, olin myös hämmästynyt siitä, kuinka paljon pidin kirjasta. Hämmästynyt olin myös omasta ennakkoluulostani kirjaa kohtaan. Aiemmin jätin kotimaiset kirjat lähes lukematta lukuunottamatta Lehtolaista ja Utriota, mutta nyt olen tajunnut viimein sen, kuinka paljon annettavaa voi olla kirjalla, jonka kirjoittajalla on kulttuurisesti ja myös ajallisestikin samanlainen tausta kuin itsellä. Kaikesta tuntuu saavan irti paljon enemmän. Suomessa kirjoitetaan lisäksi aivan loistavaa kirjallisuutta.
Suosittelen tätä kaikille, etenkin niille 70-luvulla syntyneille, jotka diggaavat Manowaria, Metallicaa ja Maidenia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti