lauantai 8. joulukuuta 2012

Minä ja Tolkien


Pakko myöntää melkein häpeillen, että taaskaan en onnistunut. Tällä kertaa yritin äänikirjana, mutta en vain päässyt sisälle. Kyse on tietenkin Tarun sormusten herrasta -trilogiasta. Olen aiemmin yrittänyt lukea kyseistä kirjaa ja jäin ensimmäiseen osaan Elrondin taloon. Siihen tylsistyin, en vain jaksanut. Tällä kertaa sain kuunneltua ensimmäisen osan jopa kokonaan, tosin melko tahmeasti. Jopa innostuin hieman lopusta ja Boromirin kohtalosta.

Toinen osa alkoi hyvin kiinnostavasti, entit ovat ihania ja jaksoin kuunnella monta cd:tä kevyesti ja putkeen, mutta sitten oltiin Rautapihalla ja siihen jäi. En vain enää jaksanut, vaikka pidänkin Aragonista, mutta rönsyily, runollisuus ja kaikki muu tuntuu olevan liikaa.

En voi ymmärtään itseäni, sillä kirjahan on niin kehuttu ja legendaarinen. Asiaan liityvät myös elokuvat, joita en myöskään ole ikinä jaksanut katsoa loppuun, vaikka olenkin hillitön Viggo Mortensen -fani. Tänäänhän olisi jälleen mahdollisuus elokuvan katsomiseen, mutta epäilen kestävyyttäni.

Kyse ei ole ainakaan keijukielestä, johon ihastuin ja josta hain lisätietoa. En vain ymmärrä. Hyvin todennäköisesti on edes turha yrittää lukea tai katso Hobittia kaikesta hypestä huolimatta.andnbsp;

En nyt sanoisi olevani täysin lohduton, ehkä hieman pettynyt itseeni. Pettynyt siihen, että en omista sellaista intoa lukea tämänkaltaisia legendaarisia kirjoja, jotka kuuluvat listaan kirjoista, jotka jokaisen tulisi lukea.

Tolkien ja minä jatkamme nyt jälleen erillään. Emme ole ylimpiä ystäviä, mutta ehkä jollain tasolla ymmärrämme toisiamme. Tänään elokuvan sijasta taidan tarttua kirjaan, tosin en Tolkieniin.

9 kommenttia:

  1. Minä en ole koskaan edes yrittänyt lukea Tolkienia. Joten olet pidemmällä kuin minä. =D Elokuvat olen toki katsonut ja ne ovat minusta upeita ja viihdyttäviä ja Hobitinkin aion valloittaa elokuvana. Mutta kirjojen lukeminen jollain tavalla pelottaa, siis sillä tavalla, että mitä jos en pidäkään... Olen siis toistaiseksi jättänyt suosiolla kirjat väliin.

    VastaaPoista
  2. Tuskin kovin hillitön Viggo-fani olet, kun et muista miehen sukunimeäkään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus on hyvä, että osaan kirjoittaa oman nimeni oikein ja siinä kuuluu olla gee.

      Poista
  3. Hei minäkään en ole koskaan yrittänyt lukea Tolkineita, sillä elokuvienkin katsominen oli tuskan ja työn takana. Ainoastaan keskimmäisen osan voin sanoa varmasti katsoneeni alusta loppuun (katsottiin koulussa), mutta muiden kanssa en ole yhtään niin varma... Kirjoja en siis aiokaan lukea ja Hobitti ei kiinnosta yhtään.

    VastaaPoista
  4. Onpa helpottavaa huomata, että olen outo vain kaveripiirissäni, sillä yksi ystävistäni lähes loukkaantui minulle, kun kerroin Elrondin talon tarinoiden olevan pitkästyttäviä. Ehkä hylkään Tolkienin tyystin, sillä emme tosiaan oikein ymmärrä toisiamme.

    VastaaPoista
  5. Haa, tunnustaudun täällä minäkin. Kaksi yrityskertaa, joista kumpainenkin on jämähtänyt ensimmäisen osan loppupuolelle. Tolkienin tyyli ja kuvailun runsaus ovat asia, joka saa minut nukahtamaan. Olen todennut ihan saman asian kuin sinäkin: ymmärrän kirjan hienouden ja sen, että osa ihmisistä tähän hurahtaa, mutta itse en usko kirjaa lukevani alusta loppuun.

    Elokuvat katsoin. Tiedän, mitä tapahtuu. Ja onhan tämä noloa, ainakin hiukan. Kaikki kirjat eivät vain ole minua varten. Eivät kaikki klassikotkaan, näin se taitaa olla. Tämän kanssa mennään. Onneksi maailma on täynnä kirjoja, joista rakentaa oma kaanon.

    VastaaPoista
  6. Minäkin tunnustan syyllisyyteni. Olen lainannut Sormusten herran ensimmäisen osan kirjastosta valehtelematta kymmenen kertaa ja tasan kerran olen pääsyt viittäkymmentä sivua pidemmälle. Sekin lysti loppui lyhyeen. En tiedä miksei Tolkien iske. Olen joskus yrittänyt Hobittiakin ja itse asiassa kyseinen kirja oli tarkoitus lukaista läpi ennen elokuvaa, jotta voisin sen mennä katsomaan, mutta ei. Ei vain pysty. Kyse ei ole edes siitä että kirjat olisivat huonoja, minä vain yksinkertaisesti hyydyn joka kerta ja menetän mielenkiintoni.

    Harmittaa siinähän suhteessa että lempigenreni yksi merkittävimmistä teoksista on minulle edelleen mysteeri. En ole koskaan katsonut elokuvia eikä minulla ole mitään käsitystä juonesta. Yritän epätoivoisesti elätellä toivoite, että saisin nämä vielä joskus luettua. Taitaa olla turha toivo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselläni oli myös tuo Hobitti lukulistalla, mutta ei taida onnistua. Siis tosiaan eivät ole huonoja, päinvastoin. Lukeminen vain tökkii ja into lopahtaa.

      Ehkä sitten eläkkeellä...

      Poista
  7. TSH -yheisnide on asustanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden lukemattomana. Ensi vuonna kerään rohkeuteni ja luen sekä Hobitti eli sinne ja takaisin (joka löytyy joulupukin kontista) sekä TSH -yhteisniteen. TSH -elokuvia jaksaisin katsoa kerran toisensa jälkeen <3

    VastaaPoista