keskiviikko 21. kesäkuuta 2023

Jæger Jørgen: Varjojahti (äänikirja)

Otin halvalla Bookbeatin käyttööni muutamaksi kuukaudeksi. Todella vähän tulee kuunneltua oikeastaan, kun työmatka on lyhentynyt sellaisen 100 km päivässä, mutta kesälomareissulla oli aikaa istua autossa. Kuten tavallista valitsin kirjan lukijan mukaan eli lukijana tässä Jukka Pitkänen. 

Suoraan sanoen olen aika kyllästänyt nordic noir -kirjoihin enkä olisi tätäkään lukenut ilman Bookbeatia, mutta yllätys oli iloinen, kun törmäsin aivan erilaisiin hahmoihin kuin etukäteen ajattelin. Kirjan keskushahmo Ole Vik tuntuu aika tavalliselta henkilöltä, jolla ei ole tonneja painolastia menneisyydestä tai siitä ei ainakaan tässä ensimmäisessä osassa puhuttu. Hän on keski-ikäinen, ei osaa käyttää tietokonetta, on ylipainoinen ja sinkku. Hyvin samaistuttava ja toisaalta hyvin tavallisen oloinen henkilö.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Fjellberghavnin pikkukaupunkiin jossain Norjan perukoilla. Ole on paikkakunnan nimismies. Paikallinen vanha romukauppias on rikas, mutta monet eivät tiedä, että tällä on skitsofrenia. Kun tämä alkaa kertoa tarinaa mustasta hahmosta, joka vainoaa häntä, on vaikea uskoa onko kyseessä harha vai tosiasia. Kun tapahtuu kuolemantapaus, saa tarina uusia käänteitä. Uhkaako joku romukauppiaan henkeä vai onko tämä vain todella syvällä harhoissaan?

Kiinnostava tarina ylipäätään ja se sai mielenkiinnon pysymään koko ajan. Vaikka kyseessä on sarjan ensimmäinen teos, ei hahmoja esitellä äärettömän paljon, mikä on hyvä. Joskus ärsyttää suuresti, kun esittelyihin ja muihin kuluu kirjasta suurin osa. Tässä tuodaan asioita sen verran, että lukija pysyy kärryillä.

Tänään itse asiassa ilmestyi Bookbeatiin sarjan toinen osa, jonka taidan vielä ehtiä kuunnella ennen jaksoni päättymistä. Voin suositella teosta. Ja hei, Jukka Pitkänen, ihan sama vaikka lukisi Suomen lakia.

maanantai 19. kesäkuuta 2023

Hanya Yanagihara: Pieni elämä

Kirjan väliin oli unohdettu arvio kirjasta jostain lehdestä, jossa toimittaja kertoi lopettaneensa kirjan kahdelta yöllä itkien vuolaasti. Itse lopetin kahdeltatoista samassa olotilassa.

Lainasin tämän kirjan kirjastosta jo aiemmin keväällä, mutta paksuus jotenkin kauhistutti. Olen lukenut monta mairittelevaa arviota kirjasta, joten odotukset olivat korkealla. Valitsin lopulta kirjan myös meidän lukupiirin kesän kirjaksi, joten oli oikeasti syy tarttua teokseen ja voi, kunpa olisin tehnyt sen jo aiemmin. 

Kirja kertoo neljästä ystävyksestä ja heidän elämästään useamman kymmenen vuoden ajalta. Kirjan keskushahmoksi nousee Jude, joka on sulkeutunut ja ongelmia täynnä. Lukijalle hänen kauhistuttavaa tarinaansa jaetaan pienissä paloissa, mutta muut kirjan henkilöt eivät kaikki saa tietää sitä, mitä lukija saa. He vain arvailevat. Toinen keskushahmo on Willem, joka on Juden tärkein ihminen. Malcolm ja JB jäävät ystävyksistä hieman taka-alalle, vaikka jokaisella heillä on olennainen rooli kirjan tarinassa. 

Kirjailija on sanonut halunneensa luoda hahmon, joka on liian rikki, jotta hänet voisi korjata ja tässä hän onnistuu. Jude on todella rikki. Vaikka hän on saanut luotua uran, jota monet kadehtisivat, hänen sisinpänsä on niin hajalla. Lukijana sitä toivoo kuitenkin koko ajan, että jokin tai joku pystyisi hänet vielä pelastamaan.

Paljastamatta juonesta ja tapahtumista sen enempää, käyn enemmän läpi kirjan aiheuttamia ajatuksia. Kirja on todella traaginen, surullinen. Siinä ei oikeastaan ole yhtään toivoa tai valonpilkahdusta. Luvut ovat pitkiä, kuten kirjakin, mutta jotenkin sitä uppoutuu kirjan tarinaan ja henkilöiden epätoivoon. Välillä luvun päättyminen oli tervetullut tauko, sillä tietyt asiat kirjasssa ovat todella raskaita ja vaikka niillä ei mässäillä ja kuvailu on kovin niukkaa, jäävät ne kummittelemaan mieleen. 

Julkisuudessa on korostettu sen homosuhteiden kuvausta ja kuinka tämä on toisien mielestä hyvä kuvaus sukupuolivähemmistöstä ja toisien mielestä ei hyvä. Itse luin teosta enemmän ihmissuhdekuvauksena ja siinä se oli mielestäni hyvä.

Kirja sai itkemään vielä monen päivän jälkeenkin, jopa tätä kirjoittaessa tunnen kyyneleiden kihoavan silmiin. Täytyy kuitenkin sanoa, että suosittelen lukukokemusta. Onhan tämä hieno teos.