tiistai 31. toukokuuta 2011

Stella Cameron: Paluu Mayfair Squarelle

Kun laskin tämän kirjan käsistäni, ensimmäinen ajatus oli, että olipa huono kirja. Miten tuhlasin näin huonoon kirjaan aikaa ja rahaa. Takakansi lupasi paljon, mutta kirja ei lunastanut niistä ainuttakaan. Kaikki ainekset olivat koossa 1800-luku, köyhä tyttö, rikas mies, kokenut vs. kokematon jne. Mutta kirja oli silkkoa sisältä.

Jostain kumman syystä kirjassa oli kummallinen kummitus, joka kommentoi tapahtumia aina välillä, aivan typerää ja täysin toimimatonta. Hahmot jäivät valjuiksi, enkä missään vaiheessa pystynyt tuntemaan sympatiaa tai empatiaa yhtäkään kirjan hahmoa kohtaan.

Ehkä välillä pitää lukea huonoakin, että osaa taas arvostaa hyvää. Tänään eksyinkin taas kirjastoon ja kotiin tuli jo entisten lisäksi reilu pino luettavaa. Onneksi on loppuviikosta vapaata.

lauantai 28. toukokuuta 2011

Riikka Pulkkinen: Raja

Oikeastaan en ole edes aikonut lukea ainuttakaan Pulkkisen kirjaa, vaikka niitä onkin kehuttu julkisuudessa. Kirjanostoboikottini vuoksi menin pitkästä aikaa kirjastoon, josta tämä kirja tarttui mukaani. Ahmin kirjan päivässä, sen verran hyvä kirja oli ja oikein liikuttava kokemus vielä lisäksi.

Pulkkinen on rakentanut hahmonsa erittäin hyvin. Aloin tuntemaan myötätuntoa jo ensimmäisen luvun aikana, mikä lupaa aina hyvää. Kirja koostuu useamman henkilön tarinoista, jotka risteävät toisistaan tietämättä. Nimen mukaisesti kirja käsittelee ihmiselon tiettyjä rajoja, jotka ylittäessä elämä muuttuu; kuolema, seksi, pettäminen, luottamus, lupaus ja sen rikkominen, nämä nyt ainakin jäivät mieleeni.

Kirja toi kyyneleet silmiini ja hymyn huulilleni. Se pisti myös haluamaan lukea Pulkkisen toisen teoksen, jonka varmaan pistänkin kirjastoon varaukseen heti, kun nykyinen pinoni on luettu. Muitakin palkittuja tarttui matkaan, kuten Sofi Oksasen Puhdistus, jota häpeäkseni en ole vielä lukenut, mutta nyt sentään aloittanut. Siinä on samanlaista viehkeyttä hahmoissa, joten odotan innolla siihen uppoutumista.

Pulkkista voin suositella kaikille.

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Linda Howard: Vapaata riistaa

Kaipasin jotain ennalta-arvattavaa ja kiihkeää, niinpä tartuin Howardin kirjaan. Linda Howard kirjoittaa romanttisia jännäreitä, joissa on selkeä seksuaalinen lataus eli loistavaa luettavaa ns. aikuiselle naiselle.

Tässä tarinassa, jotenkin yllättävästi, nainen on kokematon ja naiivi ja mies kokenut ja lihaksikas sekä tietenkin komea ja loistava rakastelija. Tällaista kuitenkin juuri hain, jotain selkeää, ennalta-arvattavaa ja tuttua.

Howardin kirjat ovat suhteellisen lyhyitä, tarina ei välttämättä jokaisessa ole kovinkaan kummoinen, kuten ei tässäkään, mutta kirja on kirjoitettu mukavasti ja lukunautinto on ihan ok, ei siis mikään huippukokemus, mutta sellainen ihan kiva.

lauantai 21. toukokuuta 2011

Susan Krinard: Pimeä kuu

Toinen "ilmaisista" Harlekiini -kirjoista on kahlattu läpi. Hauskaa, jos nyt hauskaksi voi sanoa, että vampyyrikirjoissa vampyyrit ovat kuitenkin lähes aina hyvin erilaisia. He kuolevat eri tavoin, elävät eri tavoin ja ylipäätään heidän ominaisuutensa ovat hyvin erilaisia. Mikähän lie totuus, jos totuutta onkaan?

Tässä kirjassa vampyyrit eivät ole ole ikuisia, mikä luo ihan erilaisen fiiliksen. Muutoin kirja oli ihan ok, mutta ei nyt mikään ihan kauhean ihmeellinen. Tyyli ei ollut niin kiinnostava kuin edellisessä kirjassa, eivätkä hahmot saaneet riittävää syvyyttä, jotta heistä olisi oikeasti välittänyt.

Mukavaa viihdettä toki.

torstai 19. toukokuuta 2011

Maggie Shayne: Pimeyden taikuri

En sitten millään jaksanut enään lukea McNaughtia. Nuo nykyaikaan sijoittuvat tarinat eivät vie niin mennessään kuin muut. Pari aloitin, mutta loppuun en jaksanut.

Sain tänään postissa pari "ilmaista" Harlekiini -sarjan kirjaa, tämä niistä toinen. Tuo Nocturne -sarja sisältää muutoinkin mielenkiintoisia kirjoja, jotka ovat jopa hyvin kirjoitettuja.

Tämä tarina kertoo vampyyreista, tietenkin. Minä niin pidän vampyyreista, etenkin Edwardista, mutta täytyy myöntää, että tämänkin kirjan vampyyrilla Damienilla on omat hyvät puolensa.

Kiva, yhden illan kirja siis. Ehkä en lue uudestaan, mutta mukavaa vaihtelua. Toinen ilmaiskirjoista vielä odottaa lukemistaan.

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Judith McNaught: Double standards

Miten äitienpäivän voisi muuten viettää kuin lukien kirjoja? Tämän ahmin lasten leikkiessä pihalla ja päikkäreiden aikaan.

Kertomus sijoittuu tällä kertaa bisnesmaailmaan. Äitinsä kaltoin kohtelema yritysjohtaja rakastuu viattomaan nuoreen naiseen, jolla on salaisuuksi.

Edelliseen postaukseen viitaten voin sanoa, että vaikka luinkin kirjan nopeasti ja ahmien, en löytänyt tästä sellaista koukuttavuutta kuin historiallisista romaaneista. Ikään kuin romantiikka laimentuisi joutuessaan kohtaamaan nykypäivän löyhän moraalin ja tasa-arvon. Valitettavasti tätä mieltä vain olen ainakin näiden kirjojen osalta.

Judith McNaught: Tender triumph

Tämän sain loppuun eilen illalla. Kertomus rikkaasta naisesta, miehestä, jonka tämä luulee olevan köyhä sekä rakkaudesta. Taas asiaan kuului väärinymmärryksiä, menetyksiä, historiaa jne.

Jotenkin nämä nykyaikaan sijoittuvat kirjat eivät ole niin imukykyisiä kuin historialliset. Viihdyttävä, päihdyttävä kokemus kuitenkin.

Seuraava postaus tuleekin heti...

lauantai 7. toukokuuta 2011

Judith McNaught: Almost heaven

Viimeinen McNaughtin historiallisista romaaneista ja aivan ihana sellainen. Tarina on mielenkiintoinen ja taas kerran muista poikkeava, vaikka pohjavire onkin samankaltainen. Nämä ovat kyllä sellaisia huokailukirjoja, joita on välillä aivan nautinto lukea.

Nyt on jäljellä vielä kuusi McNaughtin nykypäivään sijoittuvaa kirjaa ja sitten koko tuotanto on jälleen kerran kaluttu läpi. Itselleni tulee usein sellainen olo, että pitää lukea kaikki kirjoittajan kirjoittamat kirjat, jotta on tyytyväinen. Tokihan se vaatii hyvän kirjoittajan ja hyvät kirjat.

perjantai 6. toukokuuta 2011

Judith McNaught: Once and always

Tämähän tuli ahmittua illan aikana. Ehkä paras tähän astisista. Kertomus rakkauteen pettyneestä miehestä ja naisesta, joka vasta oppii rakastamaan. Aivan ihana kertomus.

Taas mukana oli käänteitä joka suuntaan. Jotenkin ei haittaa, vaikka näissä kaikissa kirjoissa on samankaltaisuutta. Sitähän toisaalta lähtee hakemaankin, kun lukee tämäntyyppisiä kirjoja.

Toisaalta nyt jo vähän itsestäkin tuntuu, että lukeminen on mennyt överiksi, jos se voi sellaista tehdä.

torstai 5. toukokuuta 2011

Judith McNaught: Kingdom of dreams

Kirja, joka sijoittuu 1400 -luvulle ei yleensä ole huono. Historiallisissa romaaneissa on jotain upeaa. Tässä kirjassa jopa kieli oli vanhaa, mikä vaikeutti lukemista aluksi, mutta äkkiäpä sitä löytää oikeat käännökset.

Vastentahtoinen morsian, sota, linnoitukset ja petokset, siinä kirjan teemat. Jälleen erittäin miellyttävää ja viihdyttävää luettavaa. Harmittaa oikein, että kirja päättyy ja täytyy päättää, mikä olisi seuraava, johon imautuisi mukaan.

Harmittaa myös, että olen huomiseksi sopinut jotain ihan muuta kuin lukemista. Toisaalta voi olla terveellistä tehdä jotain muutakin kuin istua sohvan nurkassa puolihämärässä ja lukea.

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Judith McNaught: Something wonderful

Huoh... Kyllä nämä vain ovat ihania kirjoja. Heti alusta on selvää miten käy, mutta millaisia koukeroita ja vastoinkäymisiä onkaan matkalla. Välillä melkein loppuu luotto siihen, että loppu on toivotun kaltainen ja on aivan pakko käydä vilkaisemassa viimeistä sivua, ihan vain varmistuksen vuoksi.

Perusteema on tässä kirjassa samanlainen kuin aiemmissa, mutta tällä kertaa uudenlaisella mausteella. Vaikka McNaughtin kirjoissa pohjavire onkin samanlainen, ovat ne selkeästi toisistaan poikkeavia, jota ei voi sanoa esim. Barbara Cartlandin kirjoista, jotta ovat toki viihdyttäviä, mutta aivan täysin samankaltaisia. Näissä on sentään tarinaa ja historiaa ja onneksi myös pituuttakin. Jokainen pokkari on oin 500 sivuinen eli lukemista riittää.

Nyt alkaa englanninkielinen romanttinen sanasto olla taas hallussa, joten enköhän suunnista ruuanlaiton jälkeen jälleen kirjahyllylleni.

Judith McNaught: Until you

Nyt paukkuu McNaughtit, sillä seuraava on jo luvun alla. Näin näissä tuppaa käymään eli koko tuotanto pitänee taas lukea ennen kuin mieli lepää.

Tämän sain jo loppuun muutama päivä sitten, mutta hienoisen taudin seurauksena oli heikossa kunnossa, melkein kuin sankarittaret tämän tyyppisissä kirjoissa aina välillä.

Until you kertoo Whitney my love -kirjan sivuhenkilön tarinaa. Samaa rataa kuitenkin, vanhempi, kokenut, komea mies, joka ei tahdo rakastuaa, rakastuu kuitenkin nuoreen viattomaan neitoon. Luvassa kummia käänteitä, intohimoa, kolmen sivun suudelmakohtauksia jne. Itseäni jälleen toistaen, takuuvarmaa viihdettä.

Jos kevät saa kissat mouruamaan, saa ne minut lukemaan romantiikkaa.