Oikeastaan en ole edes aikonut lukea ainuttakaan Pulkkisen kirjaa, vaikka niitä onkin kehuttu julkisuudessa. Kirjanostoboikottini vuoksi menin pitkästä aikaa kirjastoon, josta tämä kirja tarttui mukaani. Ahmin kirjan päivässä, sen verran hyvä kirja oli ja oikein liikuttava kokemus vielä lisäksi.
Pulkkinen on rakentanut hahmonsa erittäin hyvin. Aloin tuntemaan myötätuntoa jo ensimmäisen luvun aikana, mikä lupaa aina hyvää. Kirja koostuu useamman henkilön tarinoista, jotka risteävät toisistaan tietämättä. Nimen mukaisesti kirja käsittelee ihmiselon tiettyjä rajoja, jotka ylittäessä elämä muuttuu; kuolema, seksi, pettäminen, luottamus, lupaus ja sen rikkominen, nämä nyt ainakin jäivät mieleeni.
Kirja toi kyyneleet silmiini ja hymyn huulilleni. Se pisti myös haluamaan lukea Pulkkisen toisen teoksen, jonka varmaan pistänkin kirjastoon varaukseen heti, kun nykyinen pinoni on luettu. Muitakin palkittuja tarttui matkaan, kuten Sofi Oksasen Puhdistus, jota häpeäkseni en ole vielä lukenut, mutta nyt sentään aloittanut. Siinä on samanlaista viehkeyttä hahmoissa, joten odotan innolla siihen uppoutumista.
Pulkkista voin suositella kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti